Tannhäuser: Utarevoidetta

Iso oopperaproduktio on tuottajalle siedätyshoitoa riittämättömyyteen, epätäydellisyyteen, unohtelevaisuuteen ja ajattelemattomuuteen. Jos on yhtään taipumusta pakkomielteiseen täydellisyyden tavoitteluun ja asioiden päällä istumiseen, ei kannata ryhtyä tuottajaksi – ellei sitten ole edellisten lisäksi masokistityyppiä. Mitä lähempänä ensi-ilta häämöttää, sitä enemmän tämä työ muuttuu sarjaksi korjausliikkeitä.

Jatkuvien tunti- ja päiväkohtaisten muutosten ja arvaamattomien tilanteiden kuusiviikkoinen intensiivikurssi on nyt edennyt maskeihin. Viime päivät olemme naamiointiryhmän kanssa harrastaneet kokeilevaa kemiaa tavoitteenamme löytää ihanteellinen ihomaalisekoitus. ”Ihanteellinen” tarkoittaa visuaalisesti eli väriltään ja struktuuriltaan oikean näköistä, helposti levittyvää ja poispestävää sekä tietenkin järkevän hintaista. Tannhäuserin ensimmäisessä näytöksessä 60-päisen mieskuoron yläkropat maalataan kauttaaltaan valkoiseksi, ja tämän topless-kohtauksen jälkeen miehillä on noin tunti aikaa pestä maali pois, pukeutua seuraavaan asukokonaisuuteen ja meikata naama näyttämökuntoon. Koska Tampere-talossa on suihkuja hyvin rajallinen määrä eikä maski- ja puvustustiimeissä ole ihmisiä joka kuorolaiselle, maalaus-peseytymis-pukeutumisrituaali vaatii huomattavaa etukäteissuunnittelua.

Naamioitsijoiden kokeileva keittiö on sekoitellut kipposissa jos jonkinmoisia sörsseleitä. Niitä varten on käyty ostamassa maatalousmyymälästä 40 kg ruokintakalkkia, muutama pönikkä utarevoidetta eli vanhaa kunnon Tummelia, ja lähimarketista on kannettu peruna- ja vehnäjauhoja. Toki voisimme tehdä asian helpomman kautta ja hankkia purkkikaupalla ihomaalaukseen tarkoitettuja vesivärejä ja puutereita, mutta koska maalipintaa on valtavasti, testaamme myös edullisemmat vaihtoehdot. Vielä on kokeilematta savi. Lasten sormivärit päätimme unohtaa.

Mihin sekoitukseen sitten päädytään? Tummelin ja ruokintakalkin sekoitus näyttää iholla hyvältä, mutta kun 60 raavasta miestä pesee kalkkia sisältävän mönjän kropastaan, miten käy viemäreille? Koska talon kiinteistöpäällikkö kielsi meitä tukkimasta viemäreitä ja koska tuo sekoitus on poispestävyydessään sperman luokkaa, siitä päätettiin luopua. Varmasti miesten joukossa lienee myös joku herkkähipiäinen, joka kirjaimellisesti saa näppylöitä moisista aineista. Savi sen sijaan on ikivanha kauneudenhoitotuote, ja viisi savikylpyä kahden viikon aikana tekisi miehille vain hyvää. Tämänhetkinen tuntuma onkin, että sovellamme maalauksessa saven ja vesivärin yhdistävää sekatekniikkaa.

Nyt tuottajalla on käsissään 39,5 kg ruokintakalkkia (eikä tietenkään hevosta, jolle sen syöttäisi) sekä muutama litra utarevoidetta. Sille onneksi taitaa löytyä käyttöä.

Riitta Virkkunen

vastaava tuottaja

  • Johanna

    Apua, nämä jutut on niin hauskaa luettavaa :)

    Entisenä harrastelijamaskeeraajana voisin kuvitella että ihomaalausta varten tehdyt vesiliukoiset värit voivat lavavalojen paahteessa kulua aika nopsaan jäljettömiin ja rasvaliukoiset on olleet puolestaan hitaita pestä pois jo pelkästään naamasta. Etteköhän jonkun omatekoisen loistosörsselin vielä löydä :)

    Kiitos blogista ja paljon terkkuja Tampere-talon naulakkotiskin takaa :)