Va, pensiero, sull’ali dorate!

Terveisiä Nabuccon ensi-iltaviikolta! Kuuden viikon matka Verdin maailmassa on nyt viimeisellä viikolla ja vauhdikasta on ollut. Tämä on viides oopperani Tampereella, ja edelleen työ on antoisaa, monipuolista ja täynnä elämää. Ensi-illan siirtäminen parilla viikolla taaksepäin verottaa aina jostain, ja suurin verottaja on ollut perinteinen tammikuun flunssa-aalto. Tuplamäärä vitamiineja, inkivääriä, hunajaa, sitruunaa ja valkosipulia on säästänyt minut juuttumasta sängyn omaksi – toisin on käynyt monelle muulle. Joka tapauksessa yleensä kaikesta selvitään ja näyttäisi siltä, että ensi-iltaan päästään upealla produktiolla.

Jännittävintä työprosessissa on aina sen aloittaminen: uusien ja vanhojen työkavereiden tapaaminen, uusi tarina ja musiikki ja uudet haasteet. Työssä pääsee myös omanlaiseensa kielikylpyyn. Tänä vuonna oopperan esityskieli on italia, mutta työryhmän kesken puhutaan suomen lisäksi englantia, saksaa, ranskaa ja silloin tällöin kuulee venäjää. On sitä vähän tanskaa, espanjaa ja ruotsiakin heitetty.

blogi-häti-selfie

Neljäs harjoitusviikko on rankin, koska silloin yleensä teoksen muoto on pääasiassa selvillä ja into päästä vihdoin esiintymislavalle valmiisiin lavasteisiin ja valoihin on kova. Tällöin yleensä sosiaaliset taidot ja paineen sietokyky ovat koetuksella, jottei turhautuminen prosessin paikalla junnaamiseen kasva liian suureksi. Hurtti huumori ja leikinlasku auttavat paljon neljännellä viikolla. Ja kuinka hienoa sitten on vihdoin päästä Tampere-talon Isoon saliin rakentamaan esitys lopulliseen muotoonsa suunnitelmien mukaan. Huippuhienoa!

Tervetuloa katsomaan työn tulosta 14.2. lähtien!

Katri Häti
Kirjoittaja työskentelee oopperan ohjaajan Vilppu Kiljusen assistenttina. 

 

*Blogin otsikko on italiaa ja tarkoittaa ”lennä ajatus kultaisin siivin”. Kyseessä on Nabuccon kenties yksi kuuluisimmista lauseista.