Tampere-talo

Tampereen Oopperan ensi-ilta Tampere-talossa 10.3.2010

Kolminäytöksinen ooppera
Teksti Richard Wagner
Kantaesitys elokuussa 1850 Weimarin hoviteatterissa
Suomalainen ensiesitys toukokuussa 1920 Suomalaisessa oopperassa

Taiteilijat

Kirsi Tiihonen, sopraano (Elsa von Brabant)
Helen Lokuta, mezzosopraano (Ortrud)
Endrik Wottrich, tenori (Lohengrin)
Jukka Rasilainen, baritoni (Friedrich von Telramund)
Jaakko Ryhänen, basso (Henrik I Linnustaja)
Jaakko Kortekangas, baritoni (Kuninkaan airut)
Neljä aatelismiestä
Topi Lehtomäki, tenori, Juha Yli-Knuuttila, tenori,
Antti Nissilä, basso, Jari Parviainen, basso
Neljä morsiusneitoa
Heini Dahlroos, sopraano, Päivi Niskanen, sopraano,
Katariina Heikkilä, mezzosopraano, Mari Sares, mezzosopraano

Musiikin johto Jan Latham-König
Ohjaus Kasper Holten
Lavastus ja puvut Steffen Aarfing
Valosuunnittelu Jesper Garde Kongshaug
Kuorokapellimestari Heikki Liimola

Tampere Filharmonia
Tampereen Oopperan kuoro

Esitykset

Ensi-ilta 10.3.2010 Tampere-talossa

Ke 10.3.2010 klo 18.30
Pe 12.3.2010 klo 18.30
Su 14.3.2010 klo 15.00
To 18.3.2010 klo 18.30
La 20.3.2010 klo 15.00

Esityskieli saksa, tekstitys suomeksi
Esityksen kesto n. 3 tuntia 40 min. sisältäen kaksi väliaikaa

Wagner ja Lohengrin

Richard Wagner (1813-1883) loi uransa ja teoksensa saksalaisen romanttisen oopperan huippuhetkinä 1800-luvun loppupuolella. Hänen myötään italialaiseen perinteeseen nojannut tyyli sai väistyä ja oopperamusiikin kehitys suuntasi kohti uutta aikakautta. Wagner nousi saksalaisen oopperan valtahahmoksi paitsi massiivisten teostensa, myös kehittämänsä johtoaihe-idean (Leitmotif) ansiosta. Hänen teoksissaan kaikkia draaman osia seuraa kutakin tunnistettava teema, joka tarjoaa kuulijalle kiinnekohdan sekä henkilöihin että tapahtumiin. Wagner myös uudisti musiikkia koskevaa ajattelua kokonaistaideteoksen (Gesamtkunstwerk) käsitteellään. Siinä kaikki taiteenlajit - niin visuaaliset, musiikilliset, näytelmälliset kuin poeettisetkin – yhdistyvät yhdeksi kokonaisvaltaiseksi teokseksi. Lohengrinissa aariat, duetot ja yhtyekohtaukset ovat vielä havaittavissa, vaikka ne jo alkavatkin sulautua suurempaan musiikillis-dramaattiseen kokonaisuuteen, jossa orkesterilla on johtava rooli.

Aikansa muista suurista säveltäjistä poiketen Wagner kirjoitti itse myös oopperoidensa libretot. Lohengrinin teksti perustuu osaksi historian tapahtumiin, osaksi 1200-luvulla eläneen Wolfram von Eschenbachin runoon. Teoksen musiikki syntyi vajaassa vuodessa, mikä oli Wagnerille epätavallisen lyhyt aika. Dresdenin hovioopperan johto torjui teoksen, mikä nostatti entisestään säveltäjän vallankumouksellista mielialaa. Wagnerin lähdettyä maanpakoon hänen ystävänsä Franz Liszt järjesti Lohengrinin ensiesityksen Weimarin hovioopperaan elokuussa 1850, mutta säveltäjä itse näki teoksensa vasta saatuaan poliittisen armahduksen 1861. Lohengrinin vastaanotto oli aluksi varauksellinen, mutta pian se kuitenkin vakiinnutti asemansa muodostuen yhdeksi Wagnerin suosituimmista oopperoista. Franz Liszt lausui teoksen merkityksestä: ”Lohengrinin myötä oopperan vanha maailma on tullut päätepisteeseensä.”

Tuotanto Tampere-talo