Wagner: Tannhäuser

Tampereen Oopperan ensi-ilta
Tampere-talossa 1.3.2012

Musiikinjohto Hannu Lintu
Ohjaus Vilppu Kiljunen
Visuaalinen suunnittelu Kimmo Viskari
Valosuunnittelu Jussi Kamunen
Kuorokapellimestari Heikki Liimola

Solistit
Richard Decker, tenori (Tannhäuser)
Elisabet Strid, sopraano (Elisabeth)
Johanna Rusanen-Kartano, sopraano (Venus)
Gabriel Suovanen, baritoni (Wolfram von Eschenbach)
Mika Kares, basso (Hermann)
Dan Karlström, tenori (Walther von der Vogelweide)
Ville Rusanen, basso (Biterolf)
Petri Bäckström, tenori (Heinrich der Schreiber)
Petri Lindroos, basso (Reinmar von Zweter)

Tampere Filharmonia
Tampereen Oopperan kuoro

Ohjaaja Vilppu Kiljunen sanoo Tannhäuserin johdattavan kuulijan ihmisyyden peruskysymysten äärelle. Teoksen sisällöistä nousee kaksi suurta teemaa: yksilön suhde rakkauteen ja yksilön suhde henkilökohtaiseen vapauteen. Toisaalta, Wagnerin melodiat saattavat vietellä kuulijansa antautumaan pateettisen romanttiselle vyörytykselle. Teos, joka pinnalta katsoen saattaa vaikuttaa jopa kepeältä, kasvaakin ihmisyyttä läpiluotaavaksi pohdinnaksi.

”Minulle Tannhäuser-ooppera on eräänlainen modernin ihmisen kärsimysnäytelmä. Sen näkökulma on yksilössä, siinä, joka syntyi 1800-luvun teollistumisen myrskyissä, kun suuret arkaaiset myytit alkoivat sortua. Tannhäuser hahmona on läheistä sukua Wagnerin Parsifalille ja sitä kautta kristillisen mytologiamme Kristukselle. Tannhäuser on tulkittava juuri tätä kautta: kapinallisena, ehdottoman kykenevänä rakastamaan, mutta epäsovinnaisena, kaksinaismoralismin hengettömyyttä vihaavana.

Tannhäuser sijoittuu meidän maailmaamme, se tapahtuu meidän – näyttämökuvassakin hahmottuvan – taivaankantemme alla. Tämän taivaankannen alla, maan pinnalla, ovat vaeltaneet keskiaikaiset minne-laulajat, 1800-luvun säveltäjänerot, oman aikamme tulkitsijat, levottomina, tietoisina omasta riittämättömyydestään ja henkisen kilvoittelun tarpeesta, ja ahdistuneina siitä, minkä kokevat valheeksi.  Tannhäuser on ajateltavissa kuvauksena luomisen pakosta, hurmioitumisesta, epäilystä ja rakkaudesta. Kuulija ei voi olla vakuuttumatta säveltäjän visionäärisestä haltioitumisesta aiheensa ääressä. Yksilön katkerienkin kokemusten yli kantaa usko korkeampaan voimaan, joka tuomitsee maallisen vallan oikeudettomat päätökset vääriksi. Viime kädessä meille jää aina armo.”

Esitykset Tampere-talossa

To 1.3. klo 18.00 ensi-ilta
Su 4.3. klo 15.00
Ke 7.3. klo 18.00
La 10.3. klo 15.00
Ke 14.3. klo 18.00

Esityskieli saksa, tekstitys suomeksi

Esityksen kesto
noin 4 tuntia sisältäen kaksi väliaikaa


Sivua viimeksi muokattu 07.03.2012