Hyppää sisältöön

Kotimaisen oopperaklassikon näyttävä juhlavuosi – haastattelussa ohjaaja Mikko Kouki

Säveltäjä Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset viettää 50-vuotisjuhlavuottaan. Sen kunniaksi teos tekee poikkeuksellisen hienon paluun näyttämölle kahden oopperatoimijan yhteistyönä. Teoksen ohjaa Mikko Kouki. 

Mies katsoo kameraan mustavalkokuvassa.
Mikko Kouki. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

”Sovitut työt hoidetaan ja mennään teos kerrallaan”, nauraa ohjaaja Mikko Kouki kertoessaan, miltä tuntuu tarttua elämänsä toiseen oopperaohjaukseen. Säveltäjä Joonas Kokkosen (1921–1996) Viimeiset kiusaukset ei ole hänelle entuudestaan tuttu. Ohjaajalle uusi teos on Koukin mielestä hyvä lähtökohta. Aiemmat näyttämöversiot eivät hänen näkemyksessään kummittele. ”Kun itselläni ei ole tämän oopperan kanssa aiempaa historiaa, voin lähteä työstämään sitä tyhjältä pöydältä”, Kouki kertoo ja sanoo lähtevänsä helposti uusiin asioihin mukaan. ”Sanon kyllä, ja mietin sitten jälkikäteen mitä tuli luvattua”, hän tunnustaa pilke silmäkulmassa.  

Turun kaupunginteatterin taiteellisen johtajan Mikko Koukin ensimmäinen oopperaohjaus oli Turun kaupunginteatterin ja Saaristo-oopperan yhteistyönä toteutettu Aulis Sallisen Punainen viiva vuonna 2023. Kouki sai kaikki näytökset loppuunmyyneestä ohjauksestaan yleisön ja kriitikoiden varauksettomat kiitokset. Turun oopperatuotannossa hän tutustui myös Savonlinnan Oopperajuhlien taiteelliseen johtajaan, kapellimestari Ville Matvejeffiin, joka johti tuolloin ja johtaa nyt myös Viimeiset kiusaukset.  

Viimeiset kiusaukset –ooppera kuuluu ylivoimaisesti suosituimpiin ja menestyksekkäimpiin kotimaisiin oopperoihin. Sitä on esitetty sadoissa näytännöissä tuhansille katsojille oopperalavoilla aina New Yorkin Metropolitania myöten, jossa se nähtiin Kansallisoopperan vierailuesityksenä. Teos kantaesitettiin Kansallisoopperassa vuonna 1975 ja se on ollut talon ohjelmistossa kaikkiaan kolmesti. Savonlinnan Oopperajuhlilla tätä oopperaa esitettiin vuosina 1977–1980 ja sen lisäksi useilla muilla näyttämöillä eri puolilla Suomea.  

50-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi Viimeiset kiusaukset palaa nyt oopperalavoille poikkeuksellisen näyttävästi kahden kotimaisen oopperatoimijan yhteistyönä. Maaliskuussa teos nähdään Tampereen Oopperassa ja heinäkuussa Savonlinnan Oopperajuhlilla. Päärooleissa laulavat basso Mika Kares ja sopraano Silja Aalto. Esitysten kuoro ja orkesteri ovat molempien oopperatoimijoiden omat, solistit ja muu tuotanto yhteiset.  

Viimeisten kiusausten poikkeuksellista toteutustapaa kahdessa täysin erilaisessa ympäristössä Kouki pitää erityisen kiinnostavana. ”Saman suunnitelman on toimittava sekä Olavinlinnassa että Tampereella, mikä tietenkin asetti suunnittelun lähtökohdalle raamit.” Hyvästä lavastussuunnitelmasta Kouki kiittää Teemu Loikasta, joka on hänelle tuttu useista aiemmista tuotannoista. ”Pienin muutoksin toteutus saadaan kyllä taipumaan molempiin ympäristöihin”, Kouki vakuuttaa. 

Oopperateoksen opettelu on ohjaajalle pitkälti samanlainen prosessi kuin hänelle tutummassa teatterimaailmassa – liikkeelle lähdetään tekstin sisällöstä. ”Paavo Ruotsalaisen kilvoittelustahan tarinassa on kyse. Siis yksinkertaistettuna siitä, miten hän pääsisi lähemmäs Jumalaa”, Kouki tiivistää pohdintojaan teoksen teemoista. Körttiläisyydestä hänellä ei ole omakohtaista kokemusta, eikä teos sellaista hänen mielestään vaadikaan. Hän näkee Viimeiset kiusaukset yleisinhimillisenä kertomuksena. ”Useille meistä tuttuja ovat pohdinnat siitä kuka olen, miten olen elämäni elänyt, ja miten saan rauhan itseni kanssa. Tällaiset asiat mietityttävät uskonnollisesta taustasta riippumatta.” 

”No tähän on paljon helpompi vastata”, Kouki nauraa, kun siirrymme sisältöfilosofoinnista oopperan näyttämökuvaan. ”Visuaalisesti tila on melko avara. Pidän pelkistetystä ja aika yksinkertaisesta tilasta, jossa toki on jotain symboliikkaakin. Valo tulee olemaan aika isossa osassa tässä teoksessa.” Jollain lailla karu, ehkä halkeillut kuiva maa voisi tulla näkymästä mieleen, Kouki toteaa, mutta ei halua laajemmin paljastaa, mitä tuleman pitää.   

Puvustaja Tiina Valkama on niin ikään Mikko Koukille teatterin puolelta tuttu, ja myös hänen taitava näkemyksensä saa ohjaajalta kiitosta. ”Pukujenkin kautta kerrotaan tarinaa, ja niissä saattaa olla mukana symboliikkaa ja ehkä yllätyksellisyyttä, jota tämän teoksen aiemmissa toteutuksissa ei ole nähty.” 

Kirjailija Lauri Kokkosen (1918–1985) libretto jättää Koukin mukaan ohjaajalle runsaasti tulkinnanvaraa. ”Musiikissa olevat pitkät välisoitot antavat paljon erilaisia mahdollisuuksia.” Erot laulajien ja puheteatterin näyttelijöiden ohjaamisessa liittyvät ennen kaikkea musiikkiin. ”Oopperassa ohjaaminen on määritelty nuoteissa. Jos kahden repliikin väliin on sävelletty monta tahtia musiikkia, niin kyllähän se kohtaukseen vaikuttaa.”  

Mikko Kouki on tarttunut innostuneena suomalaiseen klassikkoteokseen, jonka tarina on syvästi vetoava ja musiikki upeaa. ”Sekä libretossa että musiikissa on suurta tunnetta ja dramatiikkaa. Siksi Viimeiset kiusaukset on ajaton ja iätön!” 

Teksti: Hannele Eklund
Kuva: Otto-Ville Väätäinen