Toimitusjohtajamme Paulina Ahokas Rockadillo – 50 vuotta kaikkiin suuntiin -näyttelyn avajaisissa

Toimitusjohtajamme Paulina Ahokas piti eilen 9.9. Postimuseolla 10.9.-5.12.2021 nähtävän Rockadillo – 50 vuotta kaikkiin suuntiin -näyttelyn avajaispuheen. Sydämellisessä puheessa juhlistettiin Tapio Korjuksen, Rockadillon perustajan ja isähahmon, saavutuksia sekä muisteltiin vuosien varrella koettua elämän virtaa. Myös sopiva määrä yhdessä koettua huumoria nostatti puheen tunnelmaa ja tarjosi pienen kurkistuksen ajan saatossa tapahtuneisiin seikkailuihin.   Paulina Ahokas 9.9.2021 ”Kun soitin Tapio Korjukselle pari viikkoa sitten maanantaina iltapäivällä, kiroili hän ensimmäisenä sitä, miten vaikea on valita näyttelyn kuuntelukoppeihin 15 kappaletta 200 äänitteen joukosta. Kun kysyin miten monesta raidasta pitää valita, ähisi Tapio ettei ole laskenut kuinka monta raitaa on. Mutta totesi kuitenkin nopeasti, että ainakin yli 2000! Tapio teki nopean laskutoimituksen päässään, ja totesi, että kun niitä on keskimäärin 10 äänitteellä ja reilut 200 äänitettä, on raitoja vähintään 2000. Kun ottaa huomioon, että äänitteet ovat Rockadillon mittavasta perinnöstä vain yksi osa – muiden ollessa kustannusyhtiötoiminta, agenttina eli keikkamyyjänä toimiminen, artistimanagerointi ja konserttien järjestäminen eli promoottoritoiminta – on kyse siis todellakin oman näyttelynsä ansaitsevasta kulttuuri-instituutiosta. Vaikka olemme täällä juhlistamassa Rockadillon viisikymmenvuotista historiallista perintöä ja vaikuttavaa jälkeä suomalaiseen kulttuurihistoriaan, ei Tapio Korjus tai Rockadillo todellakaan himmaile. Rockadillon tarina Rockadillon perustaja Tapio Korjus on nähnyt suomalaisen ja kansainvälisen musiikkialan muutoksen. Rockadillo on tuonut Suomeen satoja bändejä ja ollut pioneerina järjestämässä Helsingin ulkopuolisia konserttikiertueita. Se on vuosikymmeniä vienyt suomalaisia artisteja maailmalle. Rockadillo Records on vanhin edelleen toimiva riippumaton kotimainen levy-yhtiö, joka on julkaissut 200 albumia monipuolista ja genrerajoja rikkovaa musiikkia. Postimuseon näyttely, Rockadillo – 50 vuotta kaikkiin suuntiin, avautuu yleisölle 10. syyskuuta. Näyttelyn kuraattorina on toiminut Jukka Junttila, joka on myös suomalaisen musiikin moniottelija ja instituutio. Näyttely on koottu yhteistyössä Tapio Korjuksen itsensä kanssa. Näyttely sai alkunsa, kun Tapio mainitsi keskustelun yhteydessä Jukalle sen, että on säilyttänyt ihan kaiken. Kirjeenvaihdosta kuviin ja postikortteihin, julisteista paitoihin ja keikkalippuihin. Mihin Jukka fiksuna, nopeana ja hyvin verkostoituneena ihmisenä totesi: Hetkinen, mäpä otan yhteyttä Postimuseoon ja palataan. Lämmin kiitos tästä Jukka koko suomalaisen musiikkialan puolesta. Minulla oli mahdollisuus kurkistaa näyttelyyn jo viime viikolla. Näyttely koostuu 10 näkökulmasta, joista Jukka Junttila kuraattorina on tehnyt valinnat yhteistyössä Vapriikin väen kanssa. Näitä näkökulmat ovat mm. itse henkilö, Tapio Korjus, aika, jona Rockadillo aloittaa konserttikiertueet (ajankohtana 70-luku, jolloin kukaan ei ollut tehnyt vielä aiemmin tehnyt 2 viikon rundeja konserttisaleissa, eikä kyllä mitään muitakaan kansainvälisten artistien keikkoja), sekä miten Wigwam tekee Korjuksesta managerin. Käsittelyssä myös musiikkivienti maailmalle: näyttelyssä on oikea messuständi, josta minulle ainakin tulee todella nostalginen fiilis, sillä olen saanut kymmenen vuoden aikana viettää Tapion kanssa messuständeillä ja vientimatkoilla enemmän aikaa kuin oman puolisoni kanssa (ja tämä on totta!) sekä Rockadillon ja punkin läpimurto, tarkoittaen tietenkin aikaa, jolloin Rockadillosta tuli levy-yhtiö. Tarina siitä, miten Rockadillo-nimi on saanut alkunsa ja miten Rockadillosta tuli levy-yhtiö, on mainio. Alun perin Tapion firman nimihän oli Suomi-Pop, me voisimme olla täällä siis juhlistamassa myös sennimisen firman historiaa, kiinnostava ajatella miten siitä olisi tullut erilainen. Tämän nimen Tapio oli saanut Paroni Paakkunaiselta, joka oli Karelia-yhtyeen johtaja ja puhaltaja. Karelia-yhtyeen albumin nimi Suomi-Pop. Mutta kuten Tapio itse kertoo, 70-luvulla popin ja iskelmän ero oli valtava. Oli täysin mahdotonta ajatella, että pop ja iskelmä olisivat pesineet samassa paikassa, ja niinpä Tapio mm. antoi Paula Koivuniemelle kenkää Yo-talon ohjelmistosta. Hän pyysi sitä muuten viime vuonna Paulalta anteeksi. Paula tuumasi, että no hyvin on siitä huolimattakin mennyt. Suomi-Pop oli Tapion mielestä hyvä vitsi nimeksi. Mutta sitten syntyi purkkapop ja glamrock yms. Oikean rockin kilpailijaksi syntyi siis purkkamusa, joka todella oli poppia. Ja kuitenkin jytämusa, eli rokki oli se, mistä Tapio syttyi. Samaan aikaan Dave Lindholm kirjoitti biisin Rockadillo. Kun Dave muutti Tampereelle, ja Epe ei huolinut sitä julkaistavaksi, Tapio joutui julkaisemaan levyn. Ja komeasti sen julkaisikin, levyt tehtiin Yhdysvalloissa Austinissa. Rockadillo-biisissä oli kaikki. Kuten Tapio sanoo: Siinä oli Meksikoa. Lisäksi Tapion äiti oli usein ohjeistanut häntä sanoilla ”älä ole dille”. Siten löytyi juuri oikea nimi. Rockadillossa on sopivasti rokkia, vastakkuutta sekä ”älä ole dilleä”. Tapio kysyi Davelta saako sitä käyttää, ja Dave sanoi, että jees.     Näyttely täynnä helmiä Takaisin näyttelyn näkökulmiin. Näyttelyssä nähdään The Nits-nosto: kulttibändi on tehnyt Suomessa melkein 100 keikkaa. Rockadillo on vuodesta 1982 alkaen tehnyt nämä keikat Suomessa ja myös lähimarkkinoilla. Reggae ja maailmanmusiikki on myös esillä sekä Tapion uran huipentumana: maailman suurimman musiikin ammattilaistapahtuman ja maailmanmusiikin world expon Womexin toteutuminen Tampereella vuonna 2019. Näyttely on siis täynnä aivan täydellisiä helmiä. Saatte nähdä mm. sen nauhurin, jolla TT Oksalan on äänittänyt Pekka Pohjolan Jokamies-albumin pohjaraidat. Nauhurilla ja Pekka Pohjolalla on siksikin tärkeä osa, että ensin Tapio aikoi julkaista pelkkää Pekka Pohjolaa, sitten sitä laajennettiin myöhemmin Pekan musiikin sukulaissieluille. Seppo Tyniä, XL-yhtyettä, tietyn tyyppistä sukulaissieluista progea. Tapio Korjuksen Rockadillossa toiminta on tapahtunut ilman mitään suurta liikeideaa – ilman suurta päämäärää, strategiasessioita tai vuositavoitteita. Tapio on ihan puhtaasti vain tehnyt sitä, mistä tykkää. Tapio ei ollut aidosti ikinä päättänyt perustaa levy-yhtiöitä, sillä hänen mukaansa Love Records riitti, sai diggailla sitä ja tehdä töitä heidän artistiensa kanssa. Rockadillossa on vuosien varrella ollut todella helmiä työntekijöitä, joista kaikista Tapio puhuu todella arvostaen: Aapo Hellman, Maria Konttinen, Seppo Pietikäinen, Mikael Lövström, Susanna Perämaa, Lumi Vesala. 80-luvulla Tapion lisäksi Rockadillossa oli 4 työntekijää. Maria Konttinen on kertonut, että kun hän oli hakenut töitä Roviosta sen hulluina superkasvun vuosina, Peter Vesterbacka oli nähnyt CV:ssä Rockadillon ja kysynyt: ”Miten sä pärjäsit sen Rockadillon Tapion kanssa? Maria oli vastannut, että oikein hyvin. Tähän Peter oli vastannut: ”No se on sillä selvä, kyllä sä täälläkin sitten pärjäät.” Ja sai siis työpaikan. Tapio kiittää – ja myös suomalainen musiikkiala kiittää – lukemattomia harjoittelijoita ja ihmisiä, jotka ovat sittemmin tehneet upeaa uraa ympäri suomalaisen ja kansainvälisen musiikkiteollisuuden. Nytkin Tapiolla on hieno harjoittelija, joka ei ehkä pysty vielä hahmottamaan, mitä kaikkea hän tuleekaan tämän harjoittelun aikana oppimaan. Tapion rinnalla työskennelleenä voin sanoa, että ainakin huolellisuutta, asioista selvää ottamista, paneutumista, yksityiskohtien hiontaa, taiteilijoiden ja taiteen ehdotonta arvostusta sekä aina kansainvälistä, globaalia näkökulmaa. Vaikka Tapiolla on ollut paljon yhteistyökumppaneita ja erilaisia työntekijöitä, yritys ja sen suunta on kuitenkin koko ajan ollut Tapion vastuulla. Kuten Tapio sanoo, ”Kaikki virheet ovat olleet mun vastuulla”. Mutta voi veljet, vaikka näyttely on loistava, siitä myös puuttuu tuskallisen paljon! Kuten pitkä ura jazzin kanssa, työ mm. Trio Töykeiden kanssa. (Bookletissa siitä tosin on komea luku). Tämä sisältää 20 vuotta tiivistä yhteistyötä yhden Suomen upeimman ja kansainvälisimmän yhtyeen kanssa. Näyttelystä puuttuu myös järjestötoiminta: Tapio on toiminut hallituksessa, perustajana tai valintaraadeissa ihan joka ikisessä suomalaisessa musiikkialan organisaatiossa SES:stä Music Finlandiin ja Teostoon. Myöskään 30-vuotisesta työstään suomalaisen musiikkialan tärkeimmän, ja myös ainoan ammattilaistapahtuman, eli Musiikki & Median eteen näyttelyyn ei ole mahtunut asiaa. Minä en ymmärrä, millainen Tapion kello on, jotta on ehtinyt tämän kaiken. Ja silti hän on aina joka palaverissa ajoissa. (70-luvusta Tapio itse sanoo, että hän oli aina myöhässä. Minä en ole sitä nähnyt, tietenkään.) Kustannusyhtiötoiminnasta tässä näyttelyssä ei myöskään ole mitään. Se on se B2B-puoli, jota yleisön on vaikea ymmärtää, mutta musiikkialalla siitä lähtee kaikki. Kuka kustantaa sen kappaleen tekemisen, jonka te, rakkaat ihmiset, kuulette. Rockadillo on myös tässä merkittävä toimija Suomessa, ja Tapio on aina ollut musiikkikustannusalan arvostettu ammattilainen kansainvälisesti.   Rönsyjä, reggaesettejä ja The Real Thing Kuten Tapio itse sanoo, rönsyjä on niin paljon…. Kuraattori on onneksi joutunut tekemään karsimistyön, eikä esim. minä tai Tapio. Tapio teki ensimmäisen kerran excell-budjetin vuonna 1999, toimittuaan siinä vaiheessa jo 30 vuotta alalla, se oli muuten Helsingin kulttuuripääkaupungille tehtyä Maailmojen musiikkia -sarjaa varten. Sitä ennen hän oli laskenut kaikki budjetit päässä. Paljonko voi tulla tappiota vai voittoa. Onko se 50-50 chäänssi vai ei. Tapiolla ei siis ole koskaan ollut tavoitetta siihen, paljonko pitää päästä tienaamaan. Itse hän toteaa, että ihan hyvin on mennyt. Paljon hyvä vuosia ja paljon myös vaikeita aikoja. Tapion mukaan olennaisinta on se, että hän on saanut 50 vuotta tehdä sellaista, joka ei ole tuntunut työltä ainakaan koko ajan. Eli Tapio on tehnyt aina todellisesta intohimosta ja sydämestä, ja se näkyy ja tuntuu ihan kaikessa mitä hän tekee. Ja muuten bileissä Korjus on aina se, joka ei todellakaan lähde viimeisenä. Kaikista onnekkain on se, joka pääsee nauttimaan Tapion reggaesettiä ja tanssaamaan sen tahdissa. Ja minä muuten olen, todella monta kertaa. Näyttelyn lisäksi yleisöllä on mahdollisuus nauttia myös muista oheishelmistä: näitä ovat mm. Spotify-soittolistat, jotka Jukka Junttila tehnyt Tapion kanssa yhteistyössä. Postimuseon johtaja Kimmo Antila ajatteli, että näyttelyssä pitäisi olla Yo-talon nurkka, jossa olisi Tapion DJ-koppi Yo-talolla. Tampereellakin on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä yhtään mitä Tapio on tehnyt sen jälkeen, kun hän lopetti DJ:nä Yo-talolla… No, nyt saatte sitten nähdä sitä… Tapio taas oli tarkka, että näyttelyyn ei tule tällaista nostalgiaa: eihän Rockadillo ole tehnyt siellä muuta kuin laskuttanut Tapion keikat. Eli Tapio näkee Rockadillon instituutiona, joka on enemmän kuin hän itse. Mitä se tietenkin onkin. Mutta muuten Tapio on luottanut kuraattoreihin ja Postimuseoon. Käynyt paljon näyttelyissä niin maailmalla kuin täällä, ja sanoo, että hän luottaa siihen, että Postimuseon porukka osaa hommansa. Tämä on oivallinen aasinsilta kiittää Postimuseota, joka on tehnyt todella olennaisen museokokoelmallisen työn. Museo on kuvannut satoja julisteita ja materiaaleja, jotta ne säilyvät jälkipolville. Tässä näyttelyssä te näette originaaleja, mikä on todella harvinaista. Tapio nimenomaan halusi näin, että ihmiset näkevät The Real Thingin. Näyttely on upea, mutta voi veljet miten olennaista on, että kaikki pääsevät myös kuulemaan Tapion tarinoita. Kuinka monta tuolia hajosi Ramonesin keikalla Kulttuuritalolla ja mitä tuumasi Patty Smith. Postimuseon sivuilta löytyy podcast, jossa Postimuseon johtaja Kimmo Antila on haastatellut Tapiota ja tarinat todella lentävät. Lisäksi mainostan vielä, että Metsossa on 15.9. tilaisuus, jossa Jukka Junttila haastattelee Tapiota. Ja 16.11. Jari Korkki haastattelee Tapiota ja Epeä Manserock-teemalla Vapriikin auditoriossa. Olen vakuuttunut, että te kaikki tulette nauttimaan tästä näyttelystä. Annetaan musiikin ja intohimon puhutella. Pysähdytään tuntemaan ne tilanteet, joihin me kaikki tämän näyttelyn kautta pääsemme. Ramonesien takahuoneeseen Kultsan keikan jälkeen, Värttinän fantastiseen comebackiin, kaikkien aikojen hienoimpaan koko maailman musiikkeja juhlistavaan Womex-näyttelyn tunnelmiin Tampereella, Kimmo Pohjosen räjähtävän energian äärelle, reggaen letkeään poljentoon – musiikin ja hyvien ihmisten keskelle. Nostakaamme Rockadillon ja Tapion malja. Paljon onnea Tapio todella hienosta näyttelystä.”   Lisätietoja näyttelystä täältä