LA TRAVIATA

Oopperan esityskieli on italia. Teos tekstitetään suomeksi ja englanniksi.

Esitys kestää n. 3 tuntia ja sisältää yhden väliajan.

Esityksessä käytetään joitakin valoefektejä ja teatterisavua.

Esityksen aikana kuvaaminen ja tallentaminen on kielletty.

Musiikinjohto Giancarlo Andretta
Ohjaus Samuel Harjanne

Tampere Filharmonia
Tampereen Oopperan kuoro
Kuorokapellimestari Heikki Liimola

Lavastus Peter Ahlqvist
Pukusuunnittelu Tinja Salmi
Valosuunnittelu Ville Syrjä
Videosuunnittelu Toni Haaranen
Koreografia Jack Johansson
Naamioinnin suunnittelu Johanna Vänttinen

Violetta Valéry – Marjukka Tepponen  
Alfredo Germont – Paolo Fanale
Giorgio Germont – Arttu Kataja
Gastone de Letoriés – Tuomas Miettola
Flora Bervoix – Niina Keitel
Annina – Elli Vallinoja
Tohtori Grenvil – Markus Suihkonen
Paroni Douphol – Ville Rusanen
Markiisi d’Obigny – Jussi Juola
Giuseppe, Violettan palvelija – Taavi Niinimaa
Floran palvelija – Janne Salmenkangas
Lähetti – Juho Stén  

Tanssijat – Chris Bewsher, Oskari Jauhiainen, Jenny Strandberg, Iina Suomalainen
Maagikot – Veera Aaltonen (Pata), Anni Koskinen (Ruutu), Emmi Latvanne (Pata), Fanni Palmanto (Ruutu), Inga Sauranen (Hertta), Anna Suurmäki-Lesonen (Risti)
Minotaurit – Janrik Häkkinen, Benjamin Klemettinen, Jari Malinen

Giuseppe Verdin (1813–1901) säveltämä La Traviata kantaesitettiin Venetsiassa vuonna 1853, ja se on yksi maailman kaikkien aikojen esitetyimmistä oopperoista. Kolminäytöksinen ooppera perustuu Verdin aikalaisen Alexandre Dumas nuoremman (1824–1895) näytelmään Kamelianainen (1848), joka luetaan länsimaisen kaunokirjallisuuden kauneimpien rakkauskertomusten joukkoon.

Tampereen Oopperassa La Traviata on esitetty aiemmin vain kaksi kertaa, vuosina 1949 ja 1969. Tuleva tuotanto saa taiteellisen työryhmän käsissä uuden tulkinnan, kun suosikkioopperan tapahtumat sijoitetaan 1800-luvun puolivälin sijasta 1920-luvun häikäisevään ja ylenpalttiseen Pariisiin.

Luvassa on upean romanttisen musiikin lisäksi visuaalista ilotulitusta ja elokuvallista otetta, kun Moulin Rouge, Pretty Woman ja Great Gatsby lyövät kättä Ison salin lavalla. Violettan traaginen tarina koskettaa vuosikymmenestä toiseen. Haluan ohjauksessani tutkia eritoten sitä, kuinka vahva nainen saattoi selviytyä ja navigoida miesten maailmassa, jossa raha ja sosiaalinen status olivat kaikki kaikessa.

Samuel Harjanne

Teoksen ohjaa oopperadebyyttinsä tekevä Samuel Harjanne, joka tunnetaan etenkin katsoja- ja arvostelumenestystä saaneista musikaaliohjauksistaan. Harjanteen viime vuosien meriitteihin lukeutuvat mm. Tampereen Teatterin Anastasia (2022), Tampereen Työväen Teatterin Come From Away (2022), Matilda (2021) ja Billy Elliot (2018) sekä Helsingin kaupunginteatterin Pieni merenneito (2023, 2019), Priscilla (2022) ja Kinky Boots (2018).

Olen jo vuosia haaveillut oopperan ohjaamisesta. Taiteenlajina ooppera ei ole minulle se tutuin, ainakaan vielä, mutta minua on aina kiehtonut oopperalavojen suuret tunteet ja isot ilmaisumuodot. Saan kunnian ohjata ensimmäisenä oopperanani Verdin La Traviatan, oopperamaailman kruununjalokiven, jonka musiikki on sykähdyttävän rikasta ja puoleensavetävää. Tuleva ohjaus tuntuu kaikin puolin kiinnostavalta ja motivoivalta.

Samuel Harjanne

Tampere Filharmoniaa johtaa italialainen kapellimestari Giancarlo Andretta, joka on johtanut Tampereen Oopperassa Verdiä aiemminkin. Maestron johdolla on kuultu Tampereella Nabucco (1998), Simon Boccanegra (2000), Naamiohuvit (Un ballo in maschera) (2002) ja Aida (2007).

Teoksen lavastuksen suunnittelee Peter Ahlqvist, puvut Tinja Salmi, valot Ville Syrjä, videot Toni Haaranen, koreografian Jack Johansson ja naamioinnin Johanna Vänttinen. Tampereen Oopperan kuoron valmennuksesta vastaa tuttuun tapaan kuorokapellimestari Heikki Liimola.

Pariisin hienostopiireissä vaikuttavan kurtisaani Violettan pääroolin tulkitsee sopraano Marjukka Tepponen, jonka näyttävä ura on kantanut hänet keskeisille kotimaisille ja kansainvälisille esiintymislavoille Itävallan Oper Grazia, New Yorkin Metropolitan-oopperaa ja Seattlen oopperaa myöten. Tampereen Oopperassa Tepposen rooleja ovat aikaisemmin olleet mm. Micaëla (Bizet: Carmen, 2020), Liisa (Madetoja: Pohjalaisia, 2017) ja Susanna (Mozart: Figaron häät, 2014). Tepponen teki ammattilaisdebyyttinsä vuonna 2008 Violettan roolissa Jyväskylän Oopperassa, mutta ei ole sen jälkeen rooliin palannut.

La Traviata oli uralleni tärkeä lähtölaukaus. Violettan rooli on teknisesti hyvin laaja ja vaatii laulajalta kestävyyttä sekä monipuolista tulkintaa. Alkupuolen koloratuuriosuudet ja keimailevan kurtisaanin elkeet muuntuvat tapahtumien edetessä herkäksi lyyriseksi sopraanorooliksi. Otan ilolla haasteen vastaan. On ihanaa ja jännittävääkin palata Violettan kenkiin juuri Tampereelle, joka on minulle rakas mummolakaupunki. Tampereen Ooppera on upea työympäristö, yhteisö isolla y:llä. Koko Tampere-talo tekniikasta ja johdosta lähtien puhaltavat yhteen hiileen, ja Ison salin akustiikka on maailman huipputasoa.

Marjukka Tepponen

Violettaan rakastuvan Alfredon roolin laulaa Tampereen ensiesiintymisensä tekevä italialainen lyyrinen tenori Paolo Fanale. Etenkin Verdin, Mozartin ja Donizettin tulkitsijana tunnettu karismaattinen Fanale on viime kausina esiintynyt mm. Lontoon kuninkaallisessa oopperassa, Wienin valtionoopperassa, Lausannen oopperassa, Baijerin valtionoopperassa ja New Yorkin Metropolitan-oopperassa. Tammikuussa 2024 Fanale lauloi Alfredon roolin Berliinin valtionoopperan La Traviatassa.

Alfredon isän roolin laulaa Suomen kansainvälisesti menestyneimpiin baritoneihin lukeutuva Arttu Kataja, joka on kuulunut Berliinin valtionoopperan solistikuntaan vuodesta 2006. Kataja on vieraillut mm. Theater an der Wienissä, Théatre du Capitolissa Toulousessa, Teatro Municipalissa Santiago de Chilessä, Savonlinnan Oopperajuhlilla, Kansallisoopperassa sekä lukuisilla festivaaleilla Suomessa ja Euroopassa. Tampereen Oopperassa Kataja hurmasi viimeksi keväällä 2022 Taikahuilu-oopperan Papagenon roolissa.

Tapahtuu Pariisissa ja sen liepeillä 1920-luvulla.

I näytös

Maineikas kurtisaani Violetta Valéry emännöi ylellistä juhlaa Pariisin ylimystölle Moulin Rouge -kabareessa. Samppanja virtaa, ja juhlalle on ominaista 1920-luvun huoleton elämänriemu. Parhaillaan paroni Doupholin suojeluksessa elävä Violetta eroaa monista kunnianhimoisista kanssasisaristaan siinä, että hän on luonteeltaan hyväsydäminen ja jalo.

Nuori Alfredo Germont on ollut jo vuoden verran Violettan suuri ihailija, mutta vasta nyt hän saa ensi kerran ystävänsä Gastonen välityksellä tutustua kuuluisaan kaunottareen. Violetta kiinnostuu nuorukaisesta, mikä kiihdyttää mustasukkaista paroni Doupholia siinä määrin, että hän kieltäytyy laulamasta juomalaulua. Juhlaväki patistaa Alfredoa aloittamaan laulun, johon Violetta liittyy kehottaen kaikkia nostamaan maljan elämän ja rakkauden ohikiitäville nautinnoille.

Viereisestä salista kantautuu kutsuvaa musiikkia. Seurueen siirtyessä tanssin pyörteisiin Violetta saa äkillisen heikotuskohtauksen. Kun muut vieraat poistuvat tanssisaliin, Alfredo jää Violettan luo. Hän tunnustaa naiselle rakkautensa ja pyytää tätä hylkäämään nykyisen elämänsä. Violetta vastaa, ettei rakkaus merkitse hänelle mitään ja kehottaa Alfredoa lähtemään. Nuoren miehen vilpitön tunnustus kuitenkin koskettaa naista, ja hän ojentaa tälle koristeena kantamansa valkoisen kamelian kukan: niin pian kuin se lakastuu, saisi Alfredo palata takaisin. He sopivat tapaamisen seuraavalle päivälle.

Aamu sarastaa ja vieraat poistuvat. Jäätyään yksin Violetta pohtii, voisiko hän todella rakastaa Alfredoa. Violetta kuulee ulkoa Alfredon rakkauslaulun ja päättää valita vapauden.

II näytös

1. kohtaus

Muutamaa kuukautta myöhemmin Violetta ja Alfredo ovat muuttaneet Violettan vuokraamalle maaseutuhuvilalle Pariisin lähistölle. Alfredo iloitsee heidän yhteisestä onnestaan mutta ei tiedä, että Violetta on joutunut myymään omaisuuttaan ylläpitääkseen parin ylellistä elämää. Kun Violettan palvelustyttö Annina paljastaa asioiden tolan Alfredolle, tämä päättää heti matkustaa Pariisiin järjestämään raha-asiat itse.

Violetta palaa kotiin, kun Alfredo on jo lähtenyt. Hän saa ystävättäreltään Flora Bervoix’lta kirjeen, jossa tämä kutsuu Violettan kasinolle samana iltana pidettäviin juhliin. Violetta ei halua palata takaisin vanhaan elämäänsä, mutta kirjeen lukeminen keskeytyy, kun palvelija johdattaa hänen luokseen iäkkään ja arvokkaan herran. Alfredon isä Giorgio Germont on huolestunut poikansa viettämästä paheellisesta elämästä ja on tullut hakemaan tämän kotiin. Isä Germont yllättyy Violettan hyvistä käytöstavoista ja jaloista tunteista mutta vaatii silti naista jättämään Alfredon. Hän selittää, että Alfredon hyveellinen sisar on menossa naimisiin, mutta sulhanen hylkää tytön, jos Alfredo jatkaa häpeällistä elämäänsä Violettan kanssa. Violetta pitää vaatimusta kohtuuttomana ja paljastaa sairastavansa kohtalokasta tautia, josta hän ei välttämättä parane.

Violetta käy raskasta sisäistä taistelua: hänen pilvilinnansa onnellisesta tulevaisuudesta sortuvat. Violetta ymmärtää, että hänen on uhrauduttava ja poistuttava Alfredon elämästä. Syvän liikutuksen vallassa hän ilmoittaa Alfredon isälle päätöksensä.

Kun Alfredo palaa, hän löytää Violettan yksin huoneesta. Murheen murtamana tämä on kirjoittanut myöntävän vastauksen Floran kutsuun ja aloittanut jäähyväiskirjeen Alfredolle. Violetta ei kerro Alfredolle isä Germontin vierailusta, vaan vakuuttaa vielä kerran rakkauttaan ja poistuu. Alfredon tietämättä hän kiiruhtaa vaunuihin ja kohti Pariisia.

Palvelija tuo Alfredolle Violettan jäähyväiskirjeen, jossa nainen ilmoittaa jättävänsä rakastettunsa iäksi. Ulkosalla piileskellyt isä Germont astuu huoneeseen lohduttamaan poikaansa ja kertoo tulleensa hakemaan tämän takaisin kotiin Provencen säteilevän auringon alle. Tyrmistynyt Alfredo löytää Floran kutsun ja epäilee naisen jättäneen hänet toisen miehen vuoksi. Kuurona isänsä rukouksille Alfredo lähtee Violettan perään.

Väliaika

II näytös

2. kohtaus

Flora Bervoix’n loisteliaisiin kasinojuhliin on kokoontunut runsaasti huvittelunhaluista pariisilaisylimystöä. Markiisi d’Obigny kertoo Floralle yllättävän uutisen: Violetta ja Alfredo ovat eronneet ja Violetta on tulossa juhliin paroni Doupholin seuralaisena. Huvitukset alkavat, ja maagikot sekä tanssivat minotaurit viihdyttävät vieraita. Tunnelman ollessa korkeimmillaan saapuu odottamaton vieras, Alfredo. Myös Violetta saapuu juhliin paronin käsipuolessa.

Herrat alkavat pelata korttia. Alfredolla on satumainen onni puolellaan, ja hän voittaa paronilta sievoisen summan. Violetta pelkää paronin suuttuneen häviöstään ja pyytää Alfredoa hetkeksi sivummalle. Hän varoittaa Alfredoa poistumaan paikalta, mikä suututtaa miestä entisestään ja tämä vaatii Violettaa tunnustamaan rakkautensa paroniin. Pettynyt Violetta myöntää rakkauden.

Alfredo tuntee itsensä syvästi loukatuksi ja hänen katkeruutensa muuttuu vihaksi. Raivoissaan hän kutsuu muut vieraat koolle ja heittää pelissä voittamansa rahat Violettan jalkoihin sanoen siten maksavansa velkansa hänelle. Muut vieraat paheksuvat Alfredon käytöstä, ja paroni Douphol haastaa tämän kaksintaisteluun. Myös isä Germont saapuu juhliin ja toruu poikaansa. Alfredo tuntee katumusta.

III näytös

On kulunut kuukausia. Heikentynyt Violetta makaa vuoteenomana vaatimattomassa Pariisin asunnossaan. Hän tietää kuoleman lähestyvän ja hänellä on vain yksi toive: saada vielä kerran sulkea Alfredo syliinsä. Tohtori Grenvil kertoo Anninalle, että hänen emännällään on elinaikaa jäljellä vain tunteja. Pariisissa vietetään karnevaalijuhlaa, ja Violettan makuukamariin kantautuu iloisia säveliä, jotka muistuttavat häntä ystävien kanssa vietetyistä loputtomista juhlista. Violetta on saanut isä Germontilta kirjeen, jossa tämä kertoo paljastaneensa pojalleen Violettan todelliset, jalot motiivit ja Alfredon olevan matkalla rakastettunsa luo.

Alfredo saapuu. Vielä kerran pariskunta uneksii onnellisesta tulevaisuudesta, mutta Violettan hetket ovat luetut. Paikalle saapuu myös katuva isä Germont, joka nyt syleilee Violettaa tyttärenään. Violetta tuntee elämän palaavan ja kohottautuu rakkaudesta voimistuneena, kunnes vajoaa rakastettunsa käsivarsille ja sulkee rauhassa silmänsä ikuiseen uneen. Helminauhan viimeinen helmi irtoaa.

Teksti Elsa Vähänen

Italialainen kapellimestari Giancarlo Andretta on tuttu vierailija Euroopan arvostetuimmissa oopperataloissa, konserttisaleissa ja festivaaleilla. Andretta on aiemmin työskennellyt ylikapellimestarina ja taiteellisena neuvonantajana Göteborgin oopperassa (2010–2013) ja Grazin oopperassa (1994–1997), ylikapellimestarina Århusin sinfoniaorkesterissa (2001–2010), vierailevana kapellimestarina Tanskan kuninkaallisessa oopperassa (2001–201), ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana Venetsian filharmonisessa orkesterissa (2000–2002) ja Vicenzan Olimpico-teatterin orkesterissa (1997–2003) sekä ensimmäisenä vierailevana kapellimestarina Granadan kaupunginorkesterissa (2015–2020). Tampereen Oopperassa Andretta on johtanut Verdiä aiemminkin: maestron taidonnäytteitä ovat Nabucco (1998), Simon Boccanegra (2000), Naamiohuvit (Un ballo in maschera, 2002) ja Aida (2007).

Andretta on työskennellyt orkesterinjohdon professorina Vicenzan konservatoriossa sekä Tanskan kuninkaallisessa musiikkikonservatoriossa Kööpenhaminassa. Vuonna 2021 hänet nimitettiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi Tukholmassa. Hän pitää mestarikursseja ympäri Eurooppaa sekä toimii useiden kansainvälisten laulu- ja kapellimestarikilpailujen tuomaristossa. Andretta on voittanut lukuisia palkintoja, kuten Itävallan opetus-, taide- ja kulttuuriministeriön myöntämän Würdigungspreis-palkinnon vuonna 1989 sekä Saksan levykriitikkojen myöntämän Preis der deutschen Schallplattenkritik -palkinnon Rossinin Italiatar Algeriassa (L’Italiana in Algeri) -oopperan levytyksestä vuonna 2023. Marraskuussa 2023 Andretta johti säveltäjä Jan Kučeran ja ohjaaja David Radokin Don Buoso -oopperan kantaesityksen Prahan kansallisteatterissa.

Kansainvälinen ohjaaja, näyttelijä ja laulaja Samuel Harjanne tunnetaan etenkin katsoja- ja arvostelumenestystä saaneista musikaaliohjauksistaan. Kööpenhaminassa asuvan Harjanteen viime vuosien ohjausmeriitteihin Suomessa lukeutuvat mm. Helsingin Kaupunginteatterin Pieni merenneito (2023, 2019), Priscilla, aavikon kuningatar (2022) ja Kinky Boots (2018), Tampereen Teatterin Anastasia (2022), Turun Kaupunginteatterin Hiljaiset sillat (2022) sekä Tampereen Työväen Teatterin Come From Away (2022), Matilda (2021) ja Billy Elliot (2018). Maailmalla Harjanteen viimeisimpiä ohjauksia ovat olleet mm. Ruotsin Göteborgin oopperan Wicked (2023), Norjan Oslon Folketeateretin Annie (2023) sekä Viron Tarton Vanemuine-teatterin Hüljatud/Les Miserablés (2023, 2017) ja Nunnad Hoos/Sister Act (2020).

Harjanteella on maisterintutkinto ohjauksesta Iso-Britannian arvostetusta Guildford School of Acting -teatterikorkeakoulusta sekä musiikkikasvatuksen kandidaatintutkinto Sibelius-Akatemiasta. Ohjaustöiden lisäksi Harjanne on tehnyt urallaan lukuisia rooleja lavalla sekä ääninäyttelijänä, ja hän on haluttu luennoitsija ja mestarikurssien vetäjä. Harjanne on teatterimaailman luoviin palveluihin erikoistuneen Harjanne Companyn perustaja. Tampereen Oopperan La Traviata on Harjanteen ensimmäinen oopperaohjaus.

Peter Ahlqvist (s. 1982) on työskennellyt freelance-lavastajana ja -pukusuunnittelijana vuodesta 1999. Viime vuosina hän on ansioitunut muiden muassa komedioiden ja suurten musikaalien lavastajana. Ahlqvistin erityinen kiinnostus lavastamisessa on kerronnallinen kauneus ja siirtymien sujuvuus draamassa. Tampereen Oopperan La Traviata on Ahlqvistin ensimmäinen suuren mittakaavan oopperalavastus.

Ahlqvistin viime vuosien lavastuksiin lukeutuvat Helsingin Kaupunginteatterin musikaalit Pieni merenneito (2023, 2019), Priscilla, aavikon kuningatar (2022), Päiväni murmelina (2020) ja Kinky Boots (2018), Tampereen Työväen Teatterin School of Rock (2024) ja Matilda (2021) sekä Turun Kaupunginteatterin Täydellinen lauantai (2024), Pukija (2019) ja Näytelmä, joka menee pieleen (2018). Lisäksi Ahlqvist on suunnitellut lavastuksia Svenska Teaternille, Porin Teatterille, Wasa Teaterille ja Samppalinnan Kesäteatterille.

Tinja Salmi valmistui lavastajaksi (TaM) vuonna 2019 ja on työskennellyt skenografina ammattiteattereissa ympäri Suomen ja kansainvälisesti yli vuosikymmenen ajan. Hänen viimeisimpiä suunnittelutöitään ovat olleet pukusuunnittelu Helsingin Kaupunginteatterin Priscilla, aavikon kuningatar -musikaaliin (2022), lavastus Turun Kaupunginteatterin Pikku naisia -näytelmään (2023) sekä lavastus ja pukusuunnittelu Teatteri Jurkan Jane! Jane! Jane! -näytelmään (2022).

Ville Syrjä työskentelee Akun Tehtaan palveluksessa valosuunnittelijana Tampere-talossa. Näyttämöteosten valosuunnittelun lisäksi Syrjä on vastannut yli 30 vuoden ajan Tampere-talon konserttituotantojen ja tapahtumien valaisusta ja niiden valoteknisestä suunnittelusta. Syrjän aikaisempia suunnittelutöitä Tampereen Oopperalle ovat olleet mm. Taikahuilu (2022 ja 2011), Carmen (2020), Veljeni vartija (2018), Figaron häät (2014) ja Otello (2005).

Toni Haaranen on työskennellyt valo- ja videosuunnittelijana teattereissa sekä kuvaajana elokuvissa ja mainoksissa vuodesta 2005. Haaranen on työskennellyt suurimman osan urastaan freelancerina, mutta syksystä 2018 alkaen hän on toiminut myös vakituisena valo- ja videosuunnittelijana Helsingin Kaupunginteatterissa. Haarasen viimeisimpiä videosuunnitteluita ovat olleet mm. Lentävä hollantilainen (Tampereen Ooppera), Pieni merenneito (HKT), Rakas Evan Hansen (HKT), Rottien pyhimys (Hämeenlinnan teatteri), Marssi 7 ihmeeseen (Harjanne Company), Anastasia (Tampereen Teatteri), Priscilla, aavikon kuningatar (HKT), Niin kuin taivaassa (HKT), Maailma on tehty meitä varten (Suomen Komediateatteri) ja Kolme pientä porsasta (KokoTeatteri).

Jack Johansson on ruotsalainen musiikkiteatteritaiteilija, joka valmistui Balettakademien Göteborg -tanssikoulusta vuonna 2016. Hän muutti Suomeen vuonna 2018 ja on siitä lähtien työskennellyt esiintyjänä eri teattereissa. Johanssonin lukuisia musikaaleja ovat mm. Helsingin Kaupunginteatterin Pieni merenneito (2023, 2019), Priscilla, aavikon kuningatar (2022) ja Kinky Boots (2018) sekä Tampereen Työväen Teatterin Matilda (2021) ja Kinky Boots (2020). Lavatyöskentelyn lisäksi Johansson on toiminut apulaisohjaajana seuraavissa tuotannoissa: Tampereen Työväen Teatterin Come From Away (2022) ja Turun Kaupunginteatterin Hiljaiset sillat (2022). Hän on toiminut apulaiskoreografina seuraavissa tuotannoissa: Helsingin Kaupunginteatterin Pieni merenneito (2023, 2019), Priscilla, aavikon kuningatar (2022) ja Kinky Boots (2018) sekä Tampereen Työväen Teatterin Kinky Boots (2020).

Ennen Suomeen muuttoa Johansson työskenteli Dubaissa sekä pääasiassa Ruotsissa, jossa hän toimi seitsemän kautta tanssijana Ruotsin Euroviisujen Melodifestivalen-karsintakilpailussa (SVT) ja yhden kauden koreografina Lotta på Liseberg -yhteislauluohjelmassa (TV4). Vuodesta 2020 lähtien Johansson on työskennellyt Samuel Harjanteen perustaman Harjanne Companyn palveluksessa. Tampereen Oopperan La Traviata on Johanssonin koreografinen debyytti oopperamaailmassa ja samalla Suomessa.

Tamperelainen maskeeraaja Johanna Vänttinen on työskennellyt vuodesta 1996 lähtien monipuolisesti teatterin, oopperan, tv-ohjelmien, elokuvien ja mainoskuvausten naamioinnin parissa. Vänttinen opiskeli teatterialan maskeerausta Tampereen ammattikorkeakoulussa. Tampere-talolle Vänttinen on suunnitellut vuodesta 2010 lähtien maskeerauksia ja kampauksia mm. seuraaviin Tampereen Oopperan tuotantoihin: Lentävä hollantilainen (2023), Taikahuilu (2022), Carmen (2020), La Bohème (2019), Veljeni vartija (2018) ja Pohjalaisia (2017).

Vänttinen on suunnitellut ja toteuttanut maskeerauksia lukuisille teattereille, kuten Tampereen Komediateatterille (mm. Baskervillen koira, 2022), Tampereen Teatterille (mm. Les Miserables, 2013–2014) ja Tampereen Työväen Teatterille (mm. Vuonna 85, 2006–2007). Vänttisen laajasta tv-tuotantojen maskeerauksesta voi mainita mm. Ivalon 3. tuotantokauden (Yellow Film & TV, 2022) ja Pikku Kakkosen (Yle, 2013–2021). Elokuvatuotannoissa Vänttisen kädenjälkeä voi ihailla mm. Punttikomediassa (Yellow Film & TV, 2021) ja Juice-elokuvassa (Yellow Film & TV, 2018).

Kuoronjohtaja Heikki Liimola valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta 1988 opiskeltuaan orkesterinjohtoa Jorma Panulan sekä laulua Yrjö Nykäsen ja Anssi Hirvosen johdolla. Liimola toimi Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Kuopion yksikön kuoronjohdon opettajana vuodesta 1987 ja lehtorina vuodesta 1995 lähtien vuoteen 2023 asti. Lisäksi hän hoiti Sibelius-Akatemian kuoronjohdon päälehtoraattia viransijaisena 1992–93 ja 1994–95. Harjun Nuorten kuoroa – sittemmin Harjun Kamarikuoroa – hän on johtanut vuodesta 1977, Eteläsuomalaisen osakunnan laulajia 1986–90, Suomen Kirkon kuoroa 1987–90, Suomen Kanttorikuoroa 1989–98 ja Savonlinnan aikaisempaa Oopperajuhlakuoroa 1991–95.

Vuodesta 1990 lähtien hän on toiminut Tampereen Oopperan kuoron johtajana. Vuosina 1989–2005 hän oli Tampereen Sävel -kuorofestivaalin taiteellinen johtaja ja on sen jälkeen toiminut taiteellisen työryhmän jäsenenä. Tampereen Filharmonista kuoroa hän johti kuoron perustamisesta vuodesta 1990 lähtien vuoteen 2004 asti. Liimola toimi Klemetti-Opiston kamarikuoron taiteellisena johtajana vuosina 2005–2023. Suomen Kuoronjohtajat valitsivat Liimolan vuoden kuoronjohtajaksi 1998, ja vuonna 2019 hänet palkittiin Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahaston kulttuuripalkinnolla. Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli myönsi Liimolalle director cantus -arvonimen vuonna 2023.

Tämän hetken eturivin sopraanoihin kuuluva Marjukka Tepponen on valloittanut karismallaan niin yleisön kuin kriitikotkin kotimaisilla ja kansainvälisillä ooppera-areenoilla. Laulajan tuoreimpia rooleja ovat viime vuosilta mm. Julia (Gounod: Romeo ja Julia, Savonlinnan Oopperajuhlat 2023, Cio-Cio-San (Puccini: Madama Butterfly, Oper Graz 2022–2023), Tatjana (Tšaikovski: Jevgeni Onegin, Metropolitan-ooppera 2022), Micaëla (Bizet: Carmen, Savonlinnan Oopperajuhlat 2022), Kreivitär (Mozart: Figaron häät, Seattlen ooppera 2022) ja Mona (J. Kuusisto: Jää, Suomen kansallisooppera 2019).

Tepponen valmistui Sibelius-Akatemiasta vuonna 2012 erinomaisin arvosanoin opettajanaan Marjut Hannula. Tepponen on täydentänyt opintojaan mm. Wienissä professori Hilde Zadekin opissa. Tepponen on tunnettu ahkerana konsertoijana niin klassisen kuin kevyemmänkin musiikin saralla. Tepponen on myös levyttänyt useita albumeja ja oopperatallenteita mm. Gounodin Faustin (Naxos). Tampereen Oopperassa Tepposen rakastettuja rooleja ovat aikaisemmin olleet mm. Micaëla (Bizet: Carmen 2020), Liisa (Madetoja: Pohjalaisia 2017) ja Susanna (Mozart: Figaron häät 2014).

Tampereen Oopperan ensiesiintymisensä tekevä italialainen lyyrinen tenori Paolo Fanale on tunnettu Verdin musiikin tulkitsija. Sisilian Palermosta kotoisin oleva Fanale opiskeli laulua Vincenzo Bellini -konservatoriossa. Karismaattinen laulaja on viime kausina esiintynyt mm. Lontoon kuninkaallisessa oopperassa, Wienin valtionoopperassa, Milanon La Scalassa, Münchenin Baijerin valtionoopperassa ja New Yorkin Metropolitan-oopperassa. Tammikuussa 2024 Fanale lauloi Alfredon roolin Berliinin valtionoopperan La Traviatassa. Huhtikuussa 2024 Fanale suuntaa Yhdysvaltoihin, jossa hän laulaa Pollionen roolin Bellinin Normassa Palm Beachin oopperassa.

Fanale on tehnyt urallaan menestyksekkäitä levytyksiä, ja häntä ovat ohjanneet useat arvostetut kapellimestarit, kuten Claudio Abbado, Rafael Frühbeck de Burgos, Daniele Gatti, James Levine, Kurt Masur, Zubin Mehta, Daniel Oren, Antonio Pappano ja Jordi Savall. Fanalen monipuoliseen roolirepertuaariin kuuluvat mm. Fenton, Hylas (Berlioz: Troijalaiset), Romeo, Don Ottavio (Gounod: Romeo ja Julia), Nemorino (Donizetti: Lemmenjuoma), Tamino (Mozart: Taikahuilu), Pelléas (Debussy: Pelléas ja Mélisande), Ferrando (Mozart: Così fan tutte), Belmonte (Mozart: Ryöstö Seraljista), Rodolfo (Puccini: La Bohéme), Mantovan herttua (Verdi: Rigoletto) ja Nadir (Bizet: Helmenkalastajat).

Suomen kansainvälisesti menestyneimpiin baritoneihin lukeutuva Arttu Kataja on kuulunut Berliinin valtionoopperan solistikuntaan vuodesta 2006. Kataja on vieraillut mm. Theater an der Wienissä, Théatre du Capitolissa Toulousessa, Teatro Municipalissa Santiago de Chilessä, Savonlinnan Oopperajuhlilla, Kansallisoopperassa sekä lukuisilla festivaaleilla Suomessa ja Euroopassa. Hänen keskeisiä oopperaroolejaan ovat olleet mm. Kreivi Almaviva (Mozart: Figaron häät), Guglielmo (Mozart: Così fan tutte), Leporello (Mozart: Don Giovanni), Marcello (Puccini: La Bohéme), Belcore (Donizetti: Lemmenjuoma), Sharpless (Puccini: Madama Butterfly), Figaro (Rossini: Sevillan parturi), Isä (Humperdinck: Hannu ja Kerttu) ja Musiikinopettaja (R. Strauss: Ariadne auf Naxos). Tampereella Kataja hurmasi viimeksi keväällä 2022 Mozartin Taikahuilu-oopperan Papagenon roolissa. 

Katajan laulajanura käynnistyi vuonna 2002 Lappeenrannan laulukilpailujen voiton myötä, ja hän on vakiinnuttanut asemansa erittäin kysyttynä konserttilaulajana. Viime keväänä hän esiintyi Hampurin Elbphilharmoniessa Schnittken Faust-kantaatin solistina Symphoniker Hamburgin ja Andris Bogan kanssa sekä lauloi Jeesuksen roolin Nicholas Collonin johtamassa RSO:n Matteus-passiossa. Viimeaikaisiin esiintymisiin lukeutuvat myös Johannes-passio Concertgebouworkestin kanssa, Händelin Messias Zürichin Singakademien solistina, Figaron häät (Kreivi) ja Cosí fan tutte (Guglielmo) René Jacobsin johtaman Freiburgin Barokkiorkesterin kanssa sekä Kullervo Radio Filharmonisch Orkestin kanssa Amsterdamissa. Katajan yhdessä pianisti Pauliina Tukiaisen kanssa levyttämät Serious songs ja Winterreise ovat olleet arvostelumenestyksiä. Vuonna 2021 Kataja toimi Helsinki Lied -kilpailun tuomaristossa ja piti mestarikurssin Sibeliuksen yksinlauluista Salzburgin Mozarteumissa. Kataja tekee Giorgio Germontin roolidebyyttinsä Tampereen Oopperan La Traviatassa.

Suomen tämän hetken kysytyimpiin nuoren polven oopperalaulajiin kuuluva Tuomas Miettola debytoi maaliskuussa 2022 menestyksekkäästi Suomen kansallisoopperassa Noviisin roolissa Benjamin Brittenin oopperassa Billy Budd. Miettolan muita viimeaikaisia rooleja ovat olleet Tamino (Mozart: Taikahuilu), Fritz (Mascagni: L’Amico Fritz), Albert Herring (Britten: Albert Herring), Ferrando (Mozart: Cosi fan tutte) ja Male Chorus (Britten: Lucrezian raiskaus). Lisäksi Miettola on kantaesittänyt lukuisia oopperarooleja esiintyen mm. Ilmajoen Musiikkijuhlilla, Kuhmon Kamarimusiikissa, Rauma Festivossa sekä Meidän Festivaalilla.

Miettola palkittiin syyskuussa 2023 kansainvälisissä Havets Röst -laulukilpailuissa toisella palkinnolla sekä Andres Wiklöfin nimeä kantavalla yleisöpalkinnolla. Lisäksi Miettola on valittu Suomen Wagner-seuran ja Salzburgin musiikkijuhlien ystävien stipendiaatiksi vuonna 2022. Kaudella 2023/2024 Miettola palaa niin Taminon rooliin Oulun Kaupunginteatteriin kuin 2. miehen rooliin Ilmajoen Musiikkijuhlille sekä kantaesittää Korsholman Musiikkijuhlien tuottamassa Tove Teuvalla -oopperassa Johanneksen roolin. Tampereen Oopperan La Traviatassa Miettola tekee debyyttinsä Gastonen roolissa. Tulevalla konserttikaudella Miettola laulaa mm. Oulu Sinfonian, Vaasan Kaupunginorkesterin ja Suomalaisen Barokkiorkesterin solistina.

Niina Keitel on yksi aikamme menestyneimmistä suomalaisista mezzosopraanoista. Hän on laulanut yli 50 oopperaroolia maailman merkittävissä oopperataloissa, kuten Pariisissa, Napolissa, Frankfurtissa, Kölnissä ja Mexico Cityssä. Keitelin uran yksi tärkeimmistä rooleista on Georges Bizet’n Carmen-oopperan nimirooli, jonka hän lauloi myös Tampereen Oopperassa keväällä 2020. Muita tärkeitä rooleja ovat olleet mm. Octavian, Judit, Brangäne ja Santuzza. Viimeisimpiä kohokohtia ovat olleet Äiti Marie Francis Poulencin Karmeliittasisarissa (Suomen kansallisooppera, 2024), Herodias Richard Straussin Salomessa (Mainzin valtionteatteri, 2023), Fricka Richard Wagnerin Valkyyriassa (Suomen kansallisooppera, 2022) ja Margarita Der Meister und Margaritassa (Kölnin ooppera, 2022).

Keitel opiskeli laulua Sibelius-Akatemiassa. Hän on työskennellyt useiden huippukapellimestarien kuten Kent Nagano, Philippe Jordan, Alan Gilbert Lawrence Foster, Dan Ettinger, Leif Segerstam, Hannu Lintu, Mikko Franck ja Santtu-Matias Rouvali kanssa. Konserttiohjelmiston kohokohtia ovat olleet Sibeliuksen Kullervo RSO:n ja Tokyo Metropolitan Symphony Orchestran kanssa sekä Mahlerin Das Lied von der Erden Cagliarissa Italiassa. Keitel toimi Lemin musiikkijuhlien taiteellisena johtajana vuosina 2013–2018.

Mezzosopraano Elli Vallinoja on monipuolinen nuoren polven laulaja, joka on kerännyt kiitosta ja palkintoja erityisesti kantavasta ja kauniista äänenväristään sekä vahvasta lavaolemuksestaan. Vallinoja on vieraillut Suomen kansallisoopperan solistina säännöllisesti vuodesta 2010 lähtien: viimeisimpänä syksyllä 2023 J. Straussin Lepakko-operetissa ruhtinas Orlovskin roolissa ja kaudella 2022–2023 yleisön suursuosikiksi nousseessa Circopera 2.0.-teoksessa mezzosopraanon roolissa. Aiemmin hän on vieraillut Kansallisoopperassa mm. seuraavissa rooleissa: Herodiaan Paashi (R. Strauss: Salome), Dryade (R. Strauss: Ariadne auf Naxos), Mércèdes (Bizet: Carmen), Myrtale (Massenet: Thaïs), Knaappi ja kukkaistyttö (Wagner: Parsifal) ja Kate Pinkerton (Puccini: Madama Butterfly).

Vallinoja on laulanut orkesterien ja kuorojen solistina sekä Suomessa että ulkomailla mm. seuraavissa teoksissa: Requiem (Mozart), Messias (Händel), Matteus-passio (J. S. Bach), Elias-oratorio (Mendelssohn) ja Yhdeksäs sinfonia (Beethoven). Vallinoja on esiintynyt useilla kotimaisilla festivaaleilla, ja hänen laajaan repertuaariinsa kuuluu myös paljon nykymusiikkia ja vanhaa musiikkia. Musikaalien puolelta mainittakoon viimeisimpänä päärooli Francescana Hiljaiset sillat -musikaalissa Turun Kaupunginteatterissa keväällä 2023 ja Meg Giryn rooli Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummitus -musikaalissa Suomen kansallisoopperassa kausina 2015–2016 ja 2018–2019. Suuri yleisö saattaa muistaa Vallinojan Neil Hardwickin ohjaaman Jos rakastat -musiikkielokuvan (Juonifilmi, 2010) pääroolista.

Markus Suihkonen (s. 1993) on menestyneimpiä nuoren sukupolven suomalaisia bassolaulajia, jonka ura sai vauhtia Timo Mustakallio -kilpailun voitosta vuonna 2015. Pian sen jälkeen hän debytoi Suomen kansallisoopperassa ja Savonlinnan oopperajuhlilla. Kaudella 2017–2018 Suihkonen kuului Antwerpenin Opera Vlaanderenin nuorten solistien ensembleen, ja Belgian jälkeen hän lauloi kaksi vuotta Baijerin valtionoopperan oopperastudiossa. Vuodesta 2020 Suihkonen on laulanut Hannoverin oopperan solistikunnassa. Hänen roolirepertuaariinsa kuuluvat mm. Lodovico (Verdi: Otello), Sparafucile (Verdi: Rigoletto), Leporello (Mozart: Don Giovanni), Ramfis (Verdi: Aida), Sarastro (Mozart: Taikahuilu), Angelotti (Puccini: Tosca) ja Titurel (Wagner: Parsifal).

Suihkonen opiskeli laulua Sibelius-Akatemiassa Petteri Salomaan ja Jaakko Ryhäsen johdolla ja valmistui musiikin kandidaatiksi vuonna 2017. Tärkeänä opettajana ja esikuvana on toiminut myös basso Mika Kares. Suihkonen on konsertoinut useilla festivaaleilla ja konserttilavoilla Suomessa ja Euroopassa. Hän on laulanut solistina mm. Radion sinfoniaorkesterin kanssa Hannu Linnun johdolla Helsingissä, Skotlantilaisen kamariorkesterin kanssa Klaus Mäkelän johdolla Edinburghissa, Glasgow’ssa ja Aberdeenissa sekä Tanskan kansallisen sinfoniaorkesterin kanssa Adam Fischerin johdolla Kööpenhaminassa. Suihkonen laulaa ensimmäistä kertaa Tohtori Grenvilin roolin Tampereen Oopperan La Traviatassa.

Baritoni Ville Rusanen on yksi tunnetuimmista suomalaista oopperalaulajista ja odotettu vierailija Tampereen Oopperassa. Rusasen monipuolinen äänenkäyttö ja ilmeikäs esiintyminen ovat vieneet hänet useiden merkittävien oopperatalojen lavoille ja orkestereiden solistiksi niin Suomessa kuin ulkomailla. Rusasen viimeisimpiin rooleihin Suomen kansallisoopperassa ovat kuuluneet mm. Ping (Puccini: Turandot), Pelléas (Debussy: Pelléas ja Mélisande), Billy Budd (Britten: Billy Budd) ja Petter Kummel (J. Kuusisto: Jää). Kansainvälisillä oopperalavoilla Rusanen on esiintynyt mm. Milanon La Scalassa, Lyonin oopperassa Ranskassa, Netherlands Operassa Amsterdamissa, Scottish Operassa, Luxemburgin oopperassa ja Hollannin Nationale Reisoperassa.

Rusanen teki rakastetun roolin Oopperan kummituksena Andrew Lloyd Webberin suurmusikaalissa Suomen kansallisoopperassa vuosina 2015, 2016, 2018 ja 2021. Ulkomaisilla konserttilavoilla Rusanen on laulanut muun muassa Australiassa Sydney Philharmonian solistina, Lontoossa BBC Proms -festivaaleilla, Chicagon Grant Park Music -festivaaleilla, Ranskassa Orchestre National Bordeaux ́n solistina, Belgiassa Orchestre Philharmonique de Liègen solistina, Bergenin filharmonian solistina ja Zürichissä Tonhalle Orchester Zürichin solistina. Hän on vieraillut myös useimpien suomalaisten orkestereiden solistina. Vuonna 2023 Rusanen palasi Rossinin Sevillan parturin hulvattomaan nimirooliin Savonlinnan oopperajuhlille, konsertoi Tokiossa Japanin filharmonikkojen solistina Sibeliuksen Kullervossa ja lauloi Brittenin Billy Budd -oopperan nimiroolin George Enescu -festivaaleilla Romaniassa.

Jussi Juola on kuulunut Saksan Rostockin oopperan solistikuntaan vuodesta 2020. Siellä hänen roolejaan ovat olleet mm. Collatinus (Britten: Lucrezian raiskaus), Bartolo (Mozart: Figaron häät), Colline (Puccini: La Bohéme) ja Hunding (Wagner: Valkyyria). Juola on lisäksi vieraillut mm. Tampereen Oopperassa (Bizet: Carmen, 2020), Savonlinnan Oopperajuhlilla ja Bremenin oopperassa. Tampereen Oopperan La Traviatassa Juola tekee Markiisi d’Obignyn roolidebyytin. Juola on kysytty esiintyjä lied-, oratorio- ja oopperamusiikin saroilla. Hän hallitsee laajan liedrepertoaarin klassismista nykymusiikkiin. Keskeisten kirkkomusiikin teosten lisäksi hän on esittänyt mittavan kokoelman kantaatteja J. S. Bachilta ja hänen aikalaisiltaan. Vakituisen liedpartnerinsa Ine Kangin lisäksi Juola on konsertoinut mm. Bengt Forsbergin, Hartmut Höllin ja Gerold Huberin kanssa. Konserttien myötä Juola on esiintynyt mm. Heidelberger Frühlingfestivaalilla ja Thomas Hampsonin kuratoimalla Schubert-viikolla Berliinin Pierre Boulez -salissa.

Juola opiskeli Dresdenin Carl Maria von Weber -musiikkikorkeakoulussa lied- ja konserttimusiikin luokalla opettajinaan Christiane Junghanns ja Olaf Bär, ja valmisti siellä musiikin maisterin ja taiteelliset jatko-opinnot. Hän on suorittanut musiikkipedagogin tutkinnon Oulun ammattikorkeakoulussa Markku Liukkosen oppilaana. Juola on osallistunut useille mestarikursseille opettajinaan mm. Elly Ameling, Thomas Hampson, Georg Zeppenfeld, Robert Holl, Jorma Hynninen, Konrad Richter, Hartmut Höll, Graham Johnson ja Rudolf Piernay. Juola on myös menestynyt useissa kilpailuissa. Vuoden 2016 Lappeenrannan laulukilpailuissa hänet palkittiin 2. palkinnolla sekä Ylen erikoispalkinnolla. Franz Schubert ja moderni musiikki -kilpailussa Itävallan Grazissa 2018 yhdessä pianisti Ine Kangin kanssa Juola voitti 3. palkinnon ja vuoden 2019 kansainvälisessä Mirjam Helin -laulukilpailussa 4. palkinnon. Heidelberger Frühling -festivaalilla Jussi Juola oli liedakatemian stipendiaattina vuonna 2019. Leipzigin Wagner-seura palkitsi hänet Bayreuth-stipendillä.

Tenori Taavi Niinimaa on opiskellut oopperalaulua Viron Musiikkiakatemiassa ja Seppo Ruohosen ja Juha Uusitalon yksityisoppilaana. Niinimaa on ollut kiinnitettynä Tarton oopperaan ja Viron kansallisoopperaan. Virolaissyntyinen tenori on esiintynyt useina vuosina Savonlinnan Oopperajuhlien ja Suomen kansallisoopperan produktioissa. Vuonna 2006 hän voitti liedpalkinnon Henrik Krumm -laulukilpailussa Virossa ja oli finalistina vuoden 2021 Toivo Kuula -laulukilpailussa. Taavi Niinimaa on toiminut oratoriosolistina sekä Virossa että Suomessa.

Janne Salmenkangas on tamperelainen baritoni, joka opiskelee laulupedagogiikkaa TAMKilla Susanna Tenkanen-Lindemanin johdolla. Tällä hetkellä hän on virkavapaalla Harjun seurakunnan kanttorin työstä lauluopintojensa ja sävellystöidensä vuoksi. Salmenkangas on kokenut kuorolaulaja – hän laulaa Tampere Cappellassa, Tampereen Oopperakuorossa, Harjun Kamarikuorossa ja Suomen Kanttorikuorossa. Viime aikoina hän on myös alkanut toimia kasvavissa määrin laulusolistin roolissa, ja tänä keväänä hän laulaa mm. itse säveltämässään Maria-oratoriossa Jeesuksen roolissa, Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan tuottamassa Mozartin Requiemissä bassosolistina ja esittää pääosaa Viktoria Esko Alasen säveltämässä oopperassa Elokuu.

Juho Stén on akaalaislähtöinen baritoni, joka opiskeli vuodet 2017–2019 Tampereen konservatoriolla ja vuodet 2019–2023 TAMKissa klassisen musiikin linjalla Tarja Mäki-Latvalan johdolla. Vuoden 2023 syksystä alkaen hän on suorittanut maisterin tutkintoaan Würzburgin musiikkiyliopistossa professori Jochen Kupferin johdolla. Opiskelujensa aikana Suomessa hän osallistui useisiin ooppera- ja operettiproduktioihin esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Itä-Suomessa. Saksassa hän teki debyyttinsä syksyllä 2023, kun hän lauloi Staatstheater Mindenin Parsifal-tuotannossa Graalin ritarin roolin, ja tulevana kesänä hän esiintyy Iiro Rantalan Sanitary Express -oopperassa Frankfurtin kamarioopperassa.

Muita Sténin laulamia oopperarooleja ovat esimerkiksi Atlantiksen Keisarin Der Lautsprecher, Comedy on the Bridgen Hans, Semelen Codmus sekä Figaron häiden Bartolo ja Antonio. Oopperan ohella hän laulaa Saksassa syksyllä 2024 Schubertin Schwanengesang Lied-sarjaa sekä Rossinin Messe Solemnellessa bassosolistin osuuden. Kilpailuihin Stén on osallistunut Suomessa ja ulkomailla. Kotimaassa hän lauloi Kangasniemen laulukilpailussa vuonna 2022 ja Timo Mustakallio -laulukilpailussa vuonna 2023. Yhdysvalloissa järjestetyssä NATS-kilpailussa hän voitti Virginian osavaltion ensimmäisen palkinnon ja sijoittui saman kilpailun Mid-Atlantic-vaiheessa kolmanneksi vuonna 2022.