Kulkevat tarinat – Tampereen Kamarimusiikkiseura 80 vuotta

Georg Philipp Telemann, muiden säveltäjien muassa, innostui Miguel de Cervantesin klassikkoromaanista Don Quijote (1605). Orkesterisarja Burlesque de Quixotte kuvaa La Manchan miehen ja hänen uskollisen aseenkantajansa Sancho Panzan seikkailuja. Alkusoiton jälkeen tapahtuva herääminen siirtää Quijoten haavemaailmaan, jossa hän on seikkailuja ja romantiikkaa kohtaava uljas ritari. Seuraavissa osissa taistellaan tuulimyllyjä (joita Quijote luulee jättiläisiksi) vastaan ja huokaillaan kauniin prinsessa Dulcinean (maalaistytön) perään. Uskollinen aseenkantaja Sancho Panza saa ”huopakäsittelyn” jätettyään majatalolaskun maksamatta: häntä viskellään ilmaan huovan päällä. Don Quijoten ikääntyneen ratsun Rosinanten laukka vertautuu Sancho Panzan aasin vikuroivaan käyntiin.

Ooppera Don Quichotte auf der Hochzeit des Comacho (Don Quijote Comachon häissä), jonka libreton tekemiseen Telemann myös osallistui, käsittelee yhtä romaanin tunnettua episodia. Oopperan avaavassa aariassa Ein wahrer Held eilt schon ins Feld (Oikea sankari kiiruhtaa taisteluun) Don Quijote ylistää ritarin elämää ja laulaa todellisen sankarin ryntäävän taisteluun ja lyövän lohikäärmeet ja jättiläiset sillä aikaa kun heikot lepäävät.

Tamerlano kuuluu Georg Fredrich Händelin oopperoista dramaattisimpiin. Sen juoni perustuu löyhästi tositapahtumiin 1400-luvun taitteen Turkissa. Keskiössä on tataarivalloittaja Tamerlanon (Timur Lenk) ja hänen vangitsemansa osmanisulttaani Bajazet’n (Bayezid I) välinen valta- ja alistussuhde, jonka välikappaleena on Tamerlanon vaimokseen havittelema Bajazet’n tytär Asteria. Avioliittoon näennäisesti suostuvainen Asteria yrittää lopulta surmata Tamerlanon, mutta epäonnistuu, jolloin Tamerlano tuomitsee sekä Asterian että Bajazet’n kuolemaan. He kuitenkin päättävät ennemmin kuolla oman käden kautta kuin alistua tyrannin tahtoon. Aarian Figlia mia tapahtumahetkellä Bajazet on ottanut myrkkyä ja ilmestyy Tamerlanon järjestämiin pitoihin, joissa myös Asteria on läsnä. Aariassa Bajazet, myrkyn jo heikentämänä, lohduttaa itkevää tytärtään (Figlia mia) ja käskee tätä säästämään kyyneleensä aikaan, jolloin isä on kuollut. Sitten tunnelma muuttuu: Bajazet pitää raivoisan ja koskettavan puheen, jossa solvaa Tamerlanoa (Tu, spietato) ja vannoo tälle kostoa vielä kuolemansakin jälkeen – ja kuolee sitten tyttärensä käsivarsille.

Henry Purcellin semiooppera King Arthur on patrioottinen tarina Englannin alkuperäisväestön, brittiläisten kelttien kuninkaan Arthurin taistelusta mannermaalta hyökänneitä saksilaisia vastaan ja hänen yrityksestään – joka lopulta tietenkin onnistuu – pelastaa kihlattunsa, Cornwallin prinsessa Emmeline saksilaiskuningas Oswaldin kynsistä. Semiooppera oli 1600-luvun Englannissa suosittu oopperan ja näytelmän välimuoto. Siinä näyttelijät puhuivat tekstin, jota elävöitettiin runsailla laulu-, soitto- ja tanssiosuuksilla. Monipolvista juonta kuljetettiin usein yliluonnollisten hahmojen ja vertauskuvien kautta.  King Arthurin kolmannen näytöksen pakkaskohtauksessa rakkauden lähettiläs Cupido saapuu talviseen, jäätyneeseen maahan herättämään talven hengen (Cold Genius) syväjäästä, osoittaakseen rakkauden voiman. Kylmästä hytisevä vastentahtoinen Cold Genius pyytää Cupidoa jättämään hänet rauhaan ja haluaa palata jäiseen kuolemaansa. Purcell kuvaa pakkasen purevaa kylmyyttä värisevillä, laskevilla kromaattisilla asteikoilla sekä laulun katkonaisella, takeltelevalla rytmillä.

Johann Sebastian Bachin työhön Leipzigin Tuomaskirkon kanttorina kuului tärkeänä osana kantaattien säveltäminen kirkkovuoden jokaisen sunnuntain ja pyhäpäivän jumalanpalvelusta varten, ja tämän urakan hän teki tiettävästi viisi kertaa. Sen tuloksena syntyi yli 300 kantaattia, joista reilut 200 on säilynyt. Niissä on valtava määrä hienoa musiikkia erilaisille kokoonpanoille: laulajien aariat, resitatiivit ja kuorojen koraalit ovat sanoman välittäjinä luonnollisesti pääosassa, mutta myös orkesterin ja soitinsoolojen rooli on merkittävä. Jesu, nun sei gepreiset (Jeesus, nyt olkoon ylistetty) on uudenvuoden kantaatti, jonka keskeinen sanoma on kiitollisuus menneestä vuodesta, Jeesuksen nimen ylistäminen sekä siunauksen pyytäminen alkavalle vuodelle. Tenoriaariassa Woferne du den edlen Frieden laulaja pyytää Jumalan siunausta. Tärkeä on myös soolosellon obligato-melodia, jonka Bach sävelsi aikakauden uudelle soittimelle, 5-kieliselle violoncello piccololle.

Sähäkkä Allegro alkusoitosta Antonio Vivaldin oopperaan L’Olimpiade ennakoi osaltaan tarinaa, jossa kilpakosijat ottavat mittaa toisistaan ​​olympialaisissa tavoitellessaan kuningas Kleistheneen tyttären Aristean kättä. Vivaldille ominaiset vetävät rytmit, nopeat dynamiikan vaihtelut ja viulujen energinen vuoropuhelu virittävät yleisöä kisatunnelmaan.

Carl Ditters von Dittersdorf, Mozartin ja Haydnin aikalainen ja ystävä, tuli tunnetuksi kotikaupungissaan Wienissä taitavana viulistina ja teki sittemmin pitkän uran Keski-Euroopan hoveissa säveltäjänä, soittajana ja kapellimestarina. Omana aikanaan hän saavutti suosiota erityisesti saksankielisillä laulunäytelmillään (Singspiel), ja taipumus säveltää kuvailevaa, ohjelmallista musiikkia näkyy myös roomalaisen runoilija Ovidiuksen (43 eaa.–17/18 jaa.) kreikkalaisen ja roomalaisen mytologian tarinoita yhteen kokoavaan Muodonmuutoksia-teokseen perustuvissa sinfonioissa. Niistä ensimmäisen nimi on Neljä maailmanaikaa. Ovidius kuvaa runoelmansa alussa ihmiskunnan kehitystä neljän myyttisen aikakauden (kulta, hopea, pronssi ja rauta) kuluessa rauhasta ja yhteiselosta kohti levottomampia aikoja, kaaosta ja tuhoa. Sinfonian neljä osaa noudattavat tätä kehitystä: alun sopuisa, paratiisimaisia oloja kuvaava tunnelma muuttuu osa osalta levottomammaksi ja sotaisammaksi, ja lopulta päädytään kaaokseen.

Yksi Mozartin koomisen oopperan Così fan tutte hienoista osuuksista on Secondate, aurette amiche (Auttakaa, ystävälliset tuulet). Se on tenorin (Ferrando) ja baritonin (Guglielmo) duetto, jossa kihlattujensa uskollisuutta koettelemaan palaavat valepukuiset, muukalaisiksi tekeytyneet kaverukset pyytävät lempeitä tuulia auttamaan heitä valloittamaan naisten sydämet.

Mozartin yksinlauluissa näkyy hänen taitonsa tiivistää draama myös lyhyeen muotoon – laulut eivät ole vain kauniita melodioita, vaan pieniä kohtauksia, joissa on psykologista syvyyttä, hahmoja ja tarinan käänteitä. Als Luise die Briefe ihres ungetreuen Liebhabers verbrannte (Kun Luise poltti uskottoman rakastajansa kirjeet) on lyhyt, intensiivinen laulu, jossa nuori nainen kirjeiden palaessa miettii niiden syntyhistoriaa ja tuntee kipeästi miehen petoksen – samalla tiedostaen yhä kuohuvat tunteensa ja sen, että petollinen romanssi on lopullisesti ohi. Abendempfindung (Iltatunnelma) on tyystin toista maata. Se on syvällinen, melankolinen ja harmonisesti rikas, elämän katoavaisuutta haikeudella käsittelevä teos. Mozart sävelsi laulun kuukausi isänsä Leopoldin kuoleman jälkeen.

Laulusarja Don Quichotte à Dulcinée jäi Maurice Ravelin viimeiseksi sävellykseksi. Sen piti alun perin olla musiikkia Don Quijotesta kertovaan elokuvaan, mutta Ravelin etenevä muistisairaus hidasti sävellystyötä niin paljon, että elokuvaprojektiin valittiinkin Jacques Ibert’in säveltämät laulut. Ravel sai lopulta valmiiksi kolme laulua, jotka tuovat esiin eri puolia Don Quijoten omistautumisesta kuvitteelliselle rakastetulleen Dulcinealle. Laulujen rytmit Ravel otti espanjalaisista ja baskilaisista tansseista (guajira, zortzico, jota). Ensimmäisessä, romanttisessa laulussa Quijote lupaa Dulcinealle mahdottomia urotekoja: hän lähettäisi Sancho Panzan pysäyttämään maapallon pyörimisen tai pyyhkisi yötaivaan pois yhdellä miekaniskulla, jos Dulcinea niin haluaisi. Rukouksenomaisessa eeppisessä laulussa hän pyytää pyhää Mikaelia ja pyhää Yrjöä siunaamaan miekkansa ja vertaa Dulcinean hyveellisyyttä Neitsyt Mariaan. Sarjan viimeinen on juomalaulu, malja ilolle. Don Quijote julistaa ilon olevan tärkein päämääränsä – varsinkin nautittuaan lasillisen.

Eero Veneskoski oli keskeinen henkilö Tampereen Kamarimusiikkiseurassa aina sen alkuvaiheista 1980-luvulle asti. Monien varttuneempien tamperelaisten muistama Vennari toimi pappina Tampereen seurakunnissa koko virkauransa, yli 30 vuoden ajan. Sen rinnalla kulki rakkaus musiikkiin, jota hän toteutti niin viulistina, säveltäjänä, sanoittajana kuin seuran orkesterin kapellimestarinakin. Vennarille rakkainta oli barokkimusiikki. Bach, Händel, Corelli, Vivaldi – siinä joitakin hänen mainitsemiaan tärkeitä säveltäjiä. Myös Pergolesin Stabat Mater’in esityksistä tuli hänen kaudellaan monivuotinen perinne. Vennarin omia sävellyksiä on niin virsikirjassa kuin Kamarimusiikkiseuran nuotistossa. Elegian hän sävelsi seuran orkesterin vuoden 1985 kevätkonserttiin, alun perin viululle ja orkesterille. Tässä konsertissa soolosoittimena on sello, ja Elegian viimeisestä tahdista jatketaan suoraan Petri Niemisen uuteen teokseen Psalmi. Säveltäjä kuvaa sitä näin: ”Psalmi perustuu Elegian pirstomiseen ja käyttämiseen uuden teoksen rakennusaineena. Tämä oli tilaajan toive, ja se oli hedelmällinen ja kiinnostava lähtökohta, kuten myös sellon käyttäminen soolosoittimena. Elegia on eräällä tavalla puheenomainen ja sen eräs kohta, jossa pieni fraasi toistetaan toi mieleen, että tässä pyydetään tai jopa rukoillaan jotain asiaa. Tämä taas toi mieleen erään tunnetun psalmitekstin kohdan, jossa ahdinkotilanteessa kirjoittaja rukoilee, ja tämä mielleyhtymä antoi sävellykselle nimen. Kuuntelijan tulkinnan pitää kuitenkin olla täysin vapaa, ja Psalmi sisältääkin tekijän mielestä monenlaisia mielialan liikahteluja.”

Ein wahrer Held
eilt schon ins Feld,
wenn sich der Weichling noch
auf Schwanenfedern wiegt.

Er streift durch Wälder und durch Wiesen,
er kämpft mit Drachen und mit Riesen
und bleibt stets unbesiegt.

Todellinen sankari kiiruhtaa
jo taistelukentälle,
kun taas vetelys tuudittautuu
yhä joutsenuntuvilla.

Hän vaeltaa metsien ja niittyjen läpi,
hän taistelee lohikäärmeitä ja jättiläisiä vastaan
ja pysyy aina voittamattomana.

Käännös: Jussi Lehtipuu

Figlia mia, non pianger, no
Lascia allora uscire il pianto,
quando morto io nol vedrò.

Tu, spietato, il vedrai (misera figlia!),
ma non ne andrai lieto gran tempo.
Io vado le furie a scatenar per tuo tormento; già miro il dì mancar.
Morte, ti sento.

Per tuo supplizio è quest’orror, su, via, furie, e ministre, del gran Re dell’ira,
io vi conosco: eccovi la; quel crudo percuotete, sbranate, lacerate,
sì, lanciategli al core i serpi, e le ceraste.

Degni di voi que’ colpi son. Sì, presto, ma non cessate!
ahimè, se stanche siete, la rabbia mia prendete,o meco lo portate
laggiù nel regno del furor eterno.
Per tormentar, per lacerar quel mostro
io sarò la maggior furia d’Averno.

Älä itke, tyttäreni, älä.
Salli kyynelten tulla vasta sitten
kun näet minut kuolleena.

Sinä, armoton, saat sen nähdä (oi tytär parka!) vaan et kauan siitä iloitse.
Minä lähden vapauttamaan raivottaret piinaamaan sinua; jo näen valon sammuvan.

Kuolema, tunnen sinut.
Tämä kauhu on rangaistuksesi – tulkaa, tulkaa, raivottaret
ja suuren Vihan kuninkaan palvelijat, tunnen teidät: tuossa olette;

iskekää tuota julmaa miestä, repikää hänet kappaleiksi, raadelkaa hänet –
kyllä, iskekää käärmeet ja sarvikyyt hänen sydämeensä.

Nuo iskut ovat teidän arvoisianne. Kyllä, nopeasti – mutta älkää lopettako!
Voi, jos väsytte, ottakaa minun oma raivoni, tai raahatkaa hänet kanssani
ikuisen raivon valtakuntaan.

Piinatakseni tuota hirviötä, repiäkseni hänet kappaleiksi,
minusta tulee manalan mahtavin raivotar.

Käännös: Olli Kurki

What power art thou, who from below
Hast made me rise, unwillingly and slow
From beds of everlasting snow!

See’st thou not how stiff and wondrous old?
Far unfit to bear the bitter cold…

I can scarcely move or draw my breath
Let me, let me freeze again to death!

Mikä voima sinä olet, joka saat minut nousemaan
syvyyksistä vastahakoisesti ja hitaasti
ikilumen vuoteilta?

Etkö näe kuinka kankea ja äärettömän vanha olen?
Niin sopimaton kestämään purevaa kylmyyttä…

Tuskin pystyn liikkumaan tai vetämään henkeä.
Anna minun jäätyä taas kuolemaan.

Käännös: Jussi Lehtipuu

Woferne du den edlen Frieden
Vor unsern Leib und Stand beschieden,
So lass der Seele doch dein selig machend Wort.

Wenn uns dies Heil begegnet,
So sind wir recht gesegnet,
Weil es uns hier und dort
An Leib und Seele reichlich segnet.

Sikäli kun olet suonut jalon rauhan
joka elämäämme ja säätyämme varten on määrätty,
niin anna sielullemme myös autuaaksi tekevä sanasi.

Kun tämä pelastus kohtaa meidät,
niin olemme todella siunattuja,
koska se täällä ja tuonpuoleisessa
meitä ruumiillisesti ja sielullisesti rikkaasti siunaa.

Käännös: Olli Kurki

Secondate, aurette amiche,
Secondate i miei desiri,
E portate i miei sospiri
Alla Dea di questo cor.

Voi che udiste mille volte
Il tenor delle mie pene,
Ripetete al caro bene
Tutto quel che udiste allor.

Auttakaa, ystävälliset tuuloset,
auttakaatte toiveissani,
ja viekäätte huokaukseni
sydämeni jumalattarelle.

Te, jotka olette kuulleet
tuhat kertaa kärsimyksieni piinan,
toistakaa rakkaalleni kaikki tuo,
mitä silloin kuulitte.

Käännös: Jussi Lehtipuu

Erzeugt von heißer Phantasie,
In einer schwärmerischen Stunde
Zur Welt gebrachte! – geht zu Grunde!
Ihr Kinder der Melancholie!

Ihr danket Flammen euer Sein:
Ich geb’ euch nun den Flammen wieder,
Und all’ die schwärmerischen Lieder;
Denn ach! er sang nicht mir allein.

Ihr brennet nun, und bald, ihr Lieben,
Ist keine Spur von euch mehr hier:
Doch ach! der Mann, der euch geschrieben,
Brennt lange noch vielleicht in mir.

Hehkuvasta mielikuvituksesta syntyneet,
hurmion hetkellä
maailmaan tuodut! – tuhoutukaa!
Te melankolian lapset!

Liekkejä kiitätte olemassaolostanne:
Annan teidät nyt takaisin liekeille,
samoin kaikki nuo hurmioituneet laulut;
Sillä voi! – hän ei laulanutkaan vain minulle.

Te palatte nyt, ja pian, rakkaat,
ei teistä ole täällä enää jälkeäkään:
Mutta voi! mies, joka teidät kirjoitti,
roihuaa ehkä vielä kauan minussa.

Käännös: Olli Kurki

Abend ist’s, die Sonne ist verschwunden,
Und der Mond strahlt Silberglanz;
So entfliehn des Lebens schönste Stunden,
Fliehn vorüber wie im Tanz.

Bald entflieht des Lebens bunte Szene,
Und der Vorhang rollt herab.
Aus ist unser Spiel! Des Freundes Träne
Fließet schon auf unser Grab.

Bald vielleicht mir weht, wie Westwind leise,
Eine stille Ahnung zu,
Schließ ich dieses Lebens Pilgerreise,
Fliege in das Land der Ruh.

Werdet ihr dann an meinem Grabe weinen,
Trauernd meine Asche sehn,
Dann, o Freunde, will ich euch erscheinen
Und will Himmel auf euch wehn.

Schenk auch du ein Tränchen mir
Und pflücke mir ein Veilchen auf mein Grab,
Und mit deinem seelenvollen Blicke
Sieh dann sanft auf mich herab.

Weih mir eine Träne, und ach!
Schäme dich nur nicht, sie mir zu weihn,
Oh, sie wird in meinem Diademe
Dann die schönste Perle sein!

On ilta, aurinko on hävinnyt
ja kuu paistaa hopeahohdettansa;
niin pakenevat elämän kauneimmat hetket,
liihottelevat ohi kuin tanssissa.

Pian haipuu elämän kirjava näyttämö,
ja esirippu sulkeutuu.
Näytöksemme on ohi! Ystävän kyynel
virtaa jo haudallamme.

Pian ehkä, kuin länsituuli vienosti,
puhaltaa tähän hiljainen aavistus,
päätän tämän elämän pyhiinvaelluksen,
lennän rauhan maahan.

Jos itkette sitten haudallani,
surren näette tuhkani,
silloin, ystävät, haluan ilmestyä teille
ja taivaskin henkii teille.

Lahjoita sinäkin kyynel minulle
ja poimi orvokki haudalleni,
ja sielukkaalla katseellasi
katso minuun lempeästi.

Pyhitä kyynel minulle, ja ah,
älä häpeä pyhittää sitä minulle.
Oi, siitä tulee kruunussani
silloin kaunein helmi!

Käännös: Jussi Lehtipuu

I Chanson romanesque

Si vous me disiez que la terre
A tant tourner vous offensa,
Je lui dépêcherais Pança:
Vous la verriez fixe et se taire.

Si vous me disiez que l’ennui
Vous vient du ciel trop fleuri d’astres,
Déchirant les divins cadastres,
Je faucherais d’un coup la nuit.

Si vous me disiez que l’espace
Ainsi vidé ne vous plaît point,
Chevalier Dieu, la lance au poing,
J’étoilerais le vent qui passe.

Mais si vous disiez que mon sang
Est plus à moi qu’à vous ma Dame,
Je blêmirais dessous le blâme
Et je mourrais vous bénissant.


I Romanttinen laulu

Jos sanoisitte minulle, että maa
on pyörimällä loukannut teitä,
lähettäisin sille Panchan:
näkisitte sen pysähtyvän ja vaikenevan.

Jos sanoisitte minulle, että ikävystymisenne
johtuu liian kukkeasta tähtitaivaasta,
jumalalliset taivasluettelot repien
sivaltaisin yön yhdellä iskulla.

Jos sanoisitte minulle, että avaruus
näin tyhjennettynä ei miellytä teitä,
Jumalan Ritarina, peitsi nyrkissä
tähdittäisin ohittavan tuulen.

Mutta jos sanoisitte, että vereni
on enemmän minun kuin teidän, Neitoni,
kalpenisin moitteenne alla
ja kuolisin teitä siunaten.


II Chanson épique

Bon Saint Michel qui me donnez loisir
De voir ma Dame et de l’entendre,
Bon Saint Michel qui me daignez choisir
Pour lui complaire et la défendre,
Bon Saint Michel veuillez descendre
Avec Saint Georges sur l’autel
De la Madone au bleu mantel.

D’un rayon du ciel bénissez ma lame
Et son égale en pureté
Et son égale en piété
Comme en pudeur et chasteté:
Ma Dame.

Ô grands Saint Georges et Saint Michel,
L’ange qui veille sur ma veille,
Ma douce Dame si pareille
A Vous, Madone au bleu mantel!
Amen.


II Eeppinen laulu

Hyvä Pyhä Mikael, joka annatte minulle mahdollisuuden
nähdä ja kuulla Neitoni,
hyvä Pyhä Mikael, joka suotte valita minut
miellyttämään ja puolustamaan häntä,
hyvä Pyhä Mikael, laskeutukaa
pyhän Yrjön kanssa siniviittaisen
Neitsyt Marian alttarille.

Siunatkaa taivaallisella säteellä miekkani terä
ja sen vertaisensa puhtaudessa, hurskaudessa,
kuten myös kainoudessa ja siveydessä:
Neitoni.

Oi suuret Pyhä Yrjö ja Pyhä Mikael,
enkeli, joka valvoo valvomistani,
suloista Neitoani, joka on Teidän
kaltaisenne, siniviittainen Neitsyt Maria!
Aamen.


III Chanson à boire

Foin du bâtard, illustre Dame,
Qui pour me perdre à vos doux yeux
Dit que l’amour et le vin vieux
Mettent en deuil mon cœur, mon âme!

Je bois à la joie!
La joie est le seul but
Où je vais droit…
Lorsque j’ai bu!

Foin du jaloux, brune maîtresse,
Qui geint, qui pleure et fait serment
D’être toujours ce pâle amant
Qui met de l’eau dans son ivresse!

Je bois….


III Juomalaulu

Kirottu tuo lurjus, joka yrittää tuhota
maineeni, arvon Neitoni, teidän suloisissa silmissänne
väittämällä, että rakkaus ja kypsä viini
saattavat sydämeni ja sieluni suruun!

Juon ilolle!
Ilo on ainoa päämäärä, johon suuntaan suoraan…
kunhan olen juonut!

Kirottu tuo mustasukkainen, tumma rakastajatar,
joka voihkii, itkee ja vannoo pysyvänsä vaaleana rakastajana,
joka laimentaa päihtymyksensä vedellä!

Juon…

Käännös: Jussi Lehtipuu

Tampereen Kamarimusiikkiseura perustettiin 2. lokakuuta vuonna 1946 hotelli Tammerissa kymmenen tamperelaisen musiikinharrastajan voimin. Perustamisillan päätteeksi soitettiin Schubertin jousikvartetto op. 125, nro 1. Ensimmäinen julkinen konsertti järjestettiin marraskuussa kaupungintalolla, esiintyjänä Helsinki-kvartetti.

Kamarimusiikkiseuran oma orkesteri syntyi marraskuussa 1953. Kapellimestariksi saatiin Eero Kosonen, joka johti myös Tampereen kaupunginorkesteria 37 vuoden ajan. Seuran orkesterin kokoonpanoksi vakiintui 14–18 soittajaa, ammattimuusikkoja yhdessä harrastajien kanssa. Ohjelmisto koostui pääosin vanhojen mestareiden, kuten Bachin, Händelin, Vivaldin ja Corellin konsertoista.

Orkesterin rinnalla kamarimusiikkiseurassa on toiminut pienyhtyeitä, jotka ovat kokoontuneet toistensa kodeissa, esimerkiksi ”Insinöörikvartetti”, ”Humanistikvartetti” ja ”Ranttalikvartetti”. Myös nykyään ammattien kirjo orkesterissa on laaja. Neljä nykysoittajista on entisiä Tampere Filharmonian muusikkoja.

Ranttalikvartetissa soitti myös Jorma Panula, josta tuli Kamarimusiikkiseuran johtaja 1950-luvun lopulla. Hänen kaudellaan orkesterissa uskallettiin tulkita myös vaativaksi koettua nykymusiikkia. Panulan jälkeen orkesterin johtajaksi ei löytynyt ammattimuusikkoa, mutta omasta joukosta tahtia lyömään rohkaistui pastori Eero Veneskoski. Hänen kautensa kesti 25 vuotta. Oman musisoinnin ohella Kamarimusiikkiseura alkoi järjestää näyttäviä konsertteja, joissa esiintyi sekä kotimaisia että ulkomaisia huippumuusikkoja. Syksyn sävelviikko toteutui parin vuosikymmenen ajan kaupungin avustuksella.

Veneskosken jälkeen johtajana toimi Unkarista Suomeen muuttanut Béla Tanító. Hän vei 1990-luvulla orkesterin konsertoimaan myös ulkomaille: Unkariin, Norjaan, Britanniaan ja Ranskaan. Myöhemmin esiinnyttiin myös Virossa ja Saksassa. Siellä suomalaisesta musiikista Merikannon Kesäillan valssi kirvoitti suurimmat aplodit.

Ennen Miika Jämsää orkesterin kapellimestareina ovat toimineet myös mm. Aarre Hemming, Paavo Rautio, Risto Mikkola, Pekka Ahonen, Janne Marttila ja Juhani Tepponen. Soitetun ohjelmiston valtavirtana on edelleen ollut barokkimusiikki. Konserteissa ovat pulpunneet myös klassisen ja romanttisen ajan soinnit, mukaan lukien Sibelius. Nykymusiikkiakaan ei ole vieroksuttu. Vuotuiseen ohjelmaan kuuluu 4–6 konserttia etupäässä kirkoissa. Solistien instrumentit oman äänen ohella ovat olleet moninaiset, barokkiuruista vibrafoniin.

Viime vuosina orkesteri on tehnyt yhteistyötä Tampereen seurakuntien kanssa soittamalla kvarteteilla messuissa ja palvelutaloissa. Orkesteri harjoittelee viikoittain Tampereen Tuomiokirkon alasalissa. Seurakuntien tuen lisäksi orkesteri saa avustusta Tampereen kaupungilta.

Harrastajaorkesterin haasteena on saavuttaa kohtuullinen musiikin taso ja säilyttää samalla soittamisen into. Tämän päivän laatutaso on kuulijoiden arvioitavissa. Musiikin harrastaminen on ainakin tuonut iloa ja sisältöä esittäjiensä elämään.

Teksti: Olli Lehtipuu, Tampereen Kamarimusiikkiseuran puheenjohtaja

Orkesterin kokoonpano

I viulu
Annamaija Salo (konserttimestari)
Sirkku Autio
Laura Lehtinen
Antti Seppänen
Kati Pylkkönen
Julia Mattila
Irmeli Heliö
Eerika Paukkunen

II viulu
Sirpa Nevalainen
Inga Salonen
Laura Himanen
Hetti Paavolainen
Olli Lehtipuu
Henna Kyröläinen

Alttoviulu
Vesa Vahtola
Robert Cooper
Jukka-Pekka Sintonen
Terttu Ahmaniemi

Sello
Olli Kurki
Päivi Mykrä-Nieminen
Ulla Aapola
Hannele Savolainen

Kontrabasso
Juha Mononen
Mikko Karvonen

Cembalo
Liisa Aaltola

Huilu
Päivi Pöyhönen

Käyrätorvi
Eero Seppänen
Ulpukka Raittinen

Lyömäsoittimet
Jarmo Niininen

Miika Jämsä valmistui Oulun konservatoriosta Lauri Laitisen johdolla sellonsoitonopettajaksi vuonna 1986 ja jatkoi opintojaan Pauli Heikkisen ohjauksessa suorittaen sellonsoiton A-tutkinnon vuonna 1989. Vuosina 1983–1986 hän on toiminut Oulun kaupunginorkesterissa ja vuodesta 1986 lähtien Tampere Filharmonian sellonsoittajana. Hän soitti Tampereen Kamarimusiikkiseuran orkesterin solistina joulukuussa 2012, mikä johti yhteistyön jatkumiseen orkesterin kapellimestarina tammikuusta 2013 alkaen.

Erityisen lähellä Jämsän sydäntä on kamarimusisointi. Hän on esiintynyt myös continuo-sellistinä useissa barokkiproduktioissa. Työskentely tärkeimpien suomalaisten barokkimuusikoiden kanssa ovat olleet hyvin innostavia. Jämsän perheestä on kasvanut useita ammattimuusikoita. Perheyhtye on esiintynyt ahkerasti ja heille myönnettiinkin Ylöjärven kaupungin kulttuuripalkinto vuonna 2006.

Miikan rakkaita ja virkistäviä harrastuksia ovat lenkkeily sekä lintujen seuraaminen ja valokuvaaminen. Erityistä kiinnostusta on myös jousisoitinten rakentamiseen.

Topi Lehtipuu on eräs Suomen kansainvälisesti arvostetuimmista muusikoista. Hänen laaja tenoriohjelmistonsa sisältää varhaismusiikkia, Bachia, Mozartia sekä nykymusiikkia. Hän on tehnyt yhteistyötä muun muassa Ivor Boltonin, René Jacobsin, Sir John Eliot Gardinerin, Riccardo Mutin, Sir Simon Rattlen, Esa-Pekka Salosen ja Daniel Hardingin kanssa.

Viimeaikaisia laulajan uran kohokohtia ovat päärooli Mark Greyn Brysselin La Monnaie/De Munt -teatterin tilaamassa oopperassa Frankenstein sekä esiintyminen Tero Saarisen monitaiteisessa Third Practice -tuotannossa.

Muita projekteja ovat olleet noidan rooli Hannu ja Kerttu -oopperassa Melbournen sinfoniaorkesterin kanssa sekä paluu Salzburgin Mozart-viikolle. Kantaesityksiä ovat muun muassa Eötvösin Lehtipuulle säveltämä Oratorium Balbulum, joka esitettiin Salzburgin festivaaleilla Wienin filharmonikkojen kanssa Wienissä sekä Budapestissa, Kölnissä, Zürichissä ja Sydneyssä. Kantaesityksiä ovat olleet edelleen Jukka Tiensuun Mora ja Brett Deanin From Melodious Lay Zürichin Tonhalle-orkesterin kanssa.

Muita kohokohtia ovat Bachin Matteus-passion esitykset New Yorkissa ja BBC Promsissa Peter Sellarsin, Sir Simon Rattlen ja Berliinin filharmonikkojen kanssa. Lehtipuu on mukana lukuisilla levytyksillä, kuten Grammy-ehdokkaana olleella DVD:llä The Rake’s Progress ja BBC Music Magazine Award -palkitulla DVD:llä Die Meistersinger von Nürnberg. Lehtipuu esiintyy useilla Matteus-passion levytyksillä kuten Grammy-ehdokkaana ollut ja ECHO Klassik -palkittu CD.

Lehtipuu on viime aikoina saanut kiitosta myös kapellimestarina, muun muassa Johannes-passiosta englantilaisen Arcangelo-kuoron ja Suomen Barokkiorkesterin kanssa Helsingin Musiikkitalossa, sekä Mozartin Requiemista Tapiola Sinfoniettan ja Tapiolan Kamarikuoron kanssa. Hän on erityisen kiinnostunut dramatisoiduista konserteista, kuten Schubertin, Schumannin ja Bartókin lauluja Florian Boeschin kanssa, Sibeliuksen ja Straussin lauluja sekä Verdin aarioita Helena Juntusen kanssa sekä Bergin ja Zemlinskyn lauluja Sandrine Piaun kanssa. Lehtipuu on kutsuttu johtamaan jälleen muun muassa Tapiola Sinfoniettaa, Keski-Pohjanmaan kamariorkesteria ja Suomen barokkiorkesteria. Kaudella 2026–2027 hän debytoi Oulu Sinfonian kapellimestarina ja johtaa konsertteja Tapiola Sinfoniettan ja Kymi Sinfoniettan kanssa.

Taiteellisen uransa ohella Lehtipuu toimi Helsingin Juhlaviikkojen taiteellisena johtajana ja toimitusjohtajana vuosina 2015–2018 sekä Turun Musiikkijuhlien taiteellisena johtajana vuosina 2010–2015. Hän on myös kulttuurikonsultointiyritys Long Play Labin perustaja, joka on ollut mukana vuonna 2025 uuden musiikkiakatemian perustamisessa Kaakkois-Aasiaan, nuoriso-orkesterin perustamisessa Arabiemiirikuntiin. Seuraava projekti on uuden musiikkikaupungin rakentaminen Intiaan vuosina 2026–2028.

Valmistuttuaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta ja Amsterdamin konservatorion oopperaluokalta baritoni Jussi Lehtipuu on esiintynyt ympäri Eurooppaa laajalla repertuaarilla: sooloresitaaleja, oopperatuotantoja, oratorioteoksia sekä nykymusiikkia, myös yhdistellen eri taidemuotoja ja aikakausia. Vanhaa musiikkia Lehtipuu laulaa runsaasti erityisesti asuinmaassaan Alankomaissa (Nederlandse Bachvereniging, Holland Baroque, Florilegium Musicum, Dutch Baroque), mutta myös Ranskassa Les Talents Lyriques’n ja Ensemble Matheuksen solistina.

Suomessa Lehtipuu laulaa renessanssi- ja barokkimusiikkia usein Suomalaisen Barokkiorkesterin, Helsingin Barokkiorkesterin ja monen muun sekä tilapäisten festivaalikokoonpanojen että vakiintuneiden yhtyeiden solistina. Hänelle tuttuja ovat myös keskieurooppalaiset barokkiyhtyeet, viimeisimpinä belgialainen Vox Luminis ja puolalainen Wrocław Baroque Ensemble. Historiallinen esitystapa ei ole hänellä jäänyt vain barokin ajan musiikin esittämiseen. Lehtipuu on konsertoinut esittäen Haydnin, W. A. ja Fr. X. Mozartin ja Beethovenin teoksia fortepianistien Petra Somlain ja Keiko Shichijon kanssa. Lied-konserteissa Lehtipuuta on kuultu mm. Amsterdamissa, Leidenissä, Leeuwardenissa, Sastamalassa ja Uudessakaupungissa, joissa hän on edellä mainittujen säveltäjien lisäksi esittänyt Schubertin Winterreise-laulusarjaa sekä Schumannin Dichterliebeä.

Lehtipuu on vieraillut Vaasan Oopperan solistina Puccinin La Bohème -oopperan Schaunardin roolissa, mutta on sittemmin keskittynyt oopperalavoilla uusiin teoksiin. Viime vuosina hän on kantaesittänyt kamarioopperateoksia Jamie Manilta (Gulbenkian Orchestra, Lissabon),

Riikka Talvitieltä (RSO, Helsinki), Raphaël Cendolta (Silbersee, Amsterdam) ja Meriç Artaçilta (Dag in de Branding, Haag). Eri kokoonpanojen kanssa hän on myös yhdistänyt laulua, sellonsoittoa ja tanssia luodakseen uusia oopperailmaisun tapoja. Koronasulun aikana näistä projekteista inspiroituneena Lehtipuu sai rahoitusta omaa monologioopperatuotantoa varten Koneen Säätiöltä. Lisäksi vuonna 2022 Lehtipuu esitti Tanssin Talossa Helsingissä Anna Mustosen ja Marianna Henrikssonin luomaa uutta tanssia ja vanhaa musiikkia yhdistävää teosta Eros.

Vielä monitaiteisista projekteista mainittakoon Pariisissa vuonna 2023 esitetty Benjamin Abel Meirhaeghen luoma näyttämöteos A Revue. Bach-laulajana Lehtipuu on aktiivinen erityisesti Alankomaiden rikkaassa kantaattiesityskulttuurissa mukaan lukien lukuiset passiokonsertit pääsiäisin, milloin aarioiden tulkitsijana, milloin Jeesuksen roolissa. Lehtipuu on usein esiintynyt myös Suomessa, viimeksi pitkäperjantaina Bachin Johannes-passion aariasolistina, tällä kertaa Tampereella.