Tampere Biennale: Secret Flowers

Ryoko Aoki on uuden musiikkigenren tienraivaaja: hän kehittää projekteja joissa yhdistyvät utai – perinteinen nō-laulu – ja nykymusiikki. Hänelle on sävelletty yli 55 teosta, monet maailmankuulujen säveltäjien toimesta, kuten Peter Eötvös ja Toshio Hosokawa. Esiintymällä lukuisten orkestereiden kanssa ja oopperoiden raameissa Aoki on pyrkinyt laajentamaan nō-perinteen yleisöä.

Hän on laulanut Wolfgang Rihmin oopperassa Meksikon valloitus Madridin Teatro Realissa, ja orkestereihin joiden kanssa hän on esiintynyt kuuluvat Royal Concertgebouw Orchestra, Maggio Musicale Fiorentinon orkesteri, Espanjan kansallisorkesteri, Ensemble Intercontemporain, Ensemble Musikfabrik ja Münchenin kamariorkesteri.

Häntä on nähty ja kuultu monella festivaalilla ympäri maailmaa, mm. Festival d’Automne -festivaali Pariisissa, Musikfest Berliniin, Bartok-festivaali, Ars Musica -festivaali, Tongyeongin kansainvälinen musiikkifestivaali ja Suntory Hallin kesäfestivaali. Hän on myös esiintynyt suurissa konserttisaleissa, kuten Concertgebouw’ssa, Berliinin filharmoniassa, Pariisin filharmoniassa, Kölner Philharmoniassa ja Suntory Hallissa.

Osana Contemporary Music x Noh -hankettaan Ryoko Aoki on tilannut lukuisia uusia teoksia nō-äänelle. Hän julkaisi Noh x Contemporary Music -levyn vuonna 2014 ja Yoru no Kotoba -levyn vuonna 2021 Ensemble Intercontemporain -yhtyeen sellisti Éric-Maria Couturierin kanssa. Aoki suoritti kandidaatin ja maisterin tutkinnon Tokion taideyliopiston musiikin laitoksella (pääaineenaan nō-teatterin Kanze-koulu), minkä jälkeen hän väitteli tohtoriksi Lontoon yliopiston SOASissa. Japanin kulttuuriasioiden virasto nimitti hänet ”Japanin kulttuurilähettilääksi” vuonna 2015, ja Japanin taidesäätiö myönsi hänelle ”The Creative Tradition Prize” -palkinnon vuonna 2019.

ryokoaoki.net

Petriikka Pohjanheimo on näyttelijä (TeM, Teatterikorkeakoulu, Helsinki, 1998). Ennen näyttelijäntyön opintojaan hän opiskeli Sibelius-Akatemian musiikkikasvatusosastolla klassinen laulu pääaineenaan. Lähes 30-vuotisen uransa aikana Petriikka on esiintynyt sekä Helsingissä että muuallakin Suomessa, niin pienten vapaiden teattereiden kuin kaupunginteattereiden lavoilla.

Hänen viime vuosien merkittävimpiin teatteritöihin kuuluvat Selja Ahavan kirjoittama monologi Toukka-akka (Kansallisteatterin kiertuenäyttämö 2023), Sirpa Kähkösen kirjoittama Brechtiä jokanaiselle, jossa Petriikka näytteli Helene Weigelin roolin (Musiikkiteatteri Kapsäkki 2022) sekä Marjo Niemen kirjoittama Norminäytelmä (KokoTeatteri 2021). Petriikka on ollut mukana myös poikkitaiteellisissa projekteissa, kuten näytelmäkirjailija Elina Snickerin, säveltäjä Riikka Talvitien ja äänisuunnittelija Tuomas Skopan yhteistuotannoissa: kuunnelmissa Puu – A tree (YLE 2021) ja Omppu – An apple (ArtLab/YLE 2024).

Näyttelijäntyönsä ohella Petriikka tunnetaan myös taiteilijana, jonka työ keskittyy vähemmistöjen oikeuksiin ja yhdenvertaisuuden edistämiseen. Nämä teemat ovat keskeisiä The Friends of Dorothy lauluyhtyeessä, jossa Petriikka laulaa. Viime vuosina yhtye on esiintynyt muun muassa Berliinissä, Lontoossa, Madridissa, Minneapolisissa ja Mexico Cityssä.

petriikka.fi

Kotipaikkanaan Helsingin Kaapelitehdas, Avanti! kamariorkesteri on ollut uraauurtava toimija Suomen musiikkikentällä vuodesta 1983 lähtien, tuoden uusia musiikillisia virtauksia kuulijoiden ulottuville. Avanti esittää säännöllisesti sekä kantaesityksiä että Suomen ensiesityksiä, tuottaa rajoja rikkovia konserttikokonaisuuksia sekä monitaiteisia yhteistyöprojekteja. Vuosi huipentuu vuosittain Suvisoitto-festivaaliin Porvoossa. Avanti pyrkii avaamaan ovia myös taiteelliselle ja poikkitieteelliselle vuoropuhelulle, joka resonoi laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa.

avantimusic.fi

Juha T. Koskinen on kansainvälisesti tunnettu säveltäjä, jonka laaja tuotanto ulottuu kamarioopperoista ja orkesteriteoksista elektroniseen äänimaisemaan. Koskista säveltäjänä kiinnostavat eri kulttuurien ja aikakausien kohtaamiset. Hänellä on vahva yhteys Japaniin, jossa hän on vakituinen vieras sekä säveltäjänä että vierailevana sävellyksen professorina, ja jossa teos Sogni di Dante sai kansainvälisen Takefu International Music -festivaalin sävellyspalkinnon vuonna 2004.

Koskinen on uransa alusta lähtien tuntenut musiikkiteatterin omakseen. Earthrise näyttelijälle, laulaja-improvisoijalle ja barokkiorkesterille sai kantaesityksensä Kansallisoopperan Alminsalissa 17.10.2024 osana Helsinki Early Music festivaalia. Ophelia/Tiefsee näyttelijälle, alttoviululle ja kamariorkesterille, yhteistyö ohjaaja-dramaturgi Aleksi Barrièren kanssa, oli Radio Francen tilausteos ja kantaesitettiin Présences-festivaalilla Pariisissa 2017. Teos sai Suomen ensiesityksen Musica nova Helsinki -festivaalilla helmikuussa 2019 Kansallisoopperan Alminsalissa.

Vuonna 2017 Barokkiyhtye Cornucopian tilaama Superborea neljälle barokkimuusikolle, tanssijalle, elektroniikalle ja valoille sai kantaesityksensä Helsingissä Cirkon Maneesissa. Helsingin Juhlaviikoilla 2015 esitettyä, Virpi Räisäselle sävellettyä monologioopperaa Lusia Rusintytär edelsi Yukio Mishiman näytelmään perustuva kamariooppera Madame de Sade (2010), jonka ensimmäinen versio kantaesitettiin Aix-en-Provencen festivaalin Eurooppalaisessa musiikkiakatemiassa 1998. Varhaiset kamarioopperat Velhosiskot (1996) ja EUKKO pidättekö vainajista (1999) tilasi ja esitti Ooppera Skaala.

Koskisen musiikkia ovat tilanneet ja esittäneet mm. kanteleensoittaja Eva Alkula, nō-laulaja Ryoko Aoki, huilisti Camilla Hoitenga, kitaristi Patrik Kleemola, urkutaiteilija Jan Lehtola, klarinetisti Reetta Näätänen, cembalisti Anna-Maaria Oramo, klarinetisti Mikko Raasakka, mezzosopraano Virpi Räisänen, klarinetisti Lauri Sallinen, kitaristi Norio Sato, pianisti Kimihiro Yasaka, kotonsoittaja Nobutaka Yoshizawa, AsianArt Ensemble, La Chambre aux échos, Ensemble Cornucopia, Ensemble

Court-Circuit, Ensemble H[akka], Ensemble Nomad, Ensemble Recherche, Helsingin kamarikuoro, Kamus-kvartetti, Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, Meta4-kvartetti, NOVOFLOT Opera Company, Ooppera Skaala, Quatuor Danel, Quatuor Diotima, Radion sinfoniaorkesteri sekä Suomalainen barokkiorkesteri (FiBO).

Koskinen opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa, Lyonin konservatoriossa sekä Pariisin Ircamissa opettajinaan Kalevi Aho, Anders Eliasson, Paavo Heininen, Kaija Saariaho ja Philippe Manoury. Koskinen myös opettaa, hän työskenteli sävellyksen vierailevana professorina Aichin Taideyliopistossa Japanissa 2016, 2020 sekä 2023.

jtkoskinen.net

Noriko Baba syntyi Niigatassa, Japanissa. Hän suoritti sävellyksen maisterintutkinnon Tokion taideyliopistossa (Geidai) ja sai sävellyksen ja soitinnuksen kunniapalkinnot Pariisin konservatoriossa (Conservatoire National Supérieur de Musique de Paris) opiskellessaan myös akustiikkaa, analyysiä ja etnomusikologiaa; hän osallistui myös IRCAMin Cursus-ohjelmaan. Hän on ollut vieraana merkittävissä kansainvälissä nykymusiikkifestivaaleissa, ja hänen teoksiaan ovat esittäneet useimmat maailman tärkeimmät nykymusiikkiyhtyeet.

Hän on saanut useita apurahoja ja palkintoja, kuten NHK-Mainichi-sävellyskilpailun palkinnon, Florent Schmitt -palkinnon, Académie des Beaux-Arts de l’Institut de Francen Georges Wildenstein -palkinnon, Takefu-festivaalin kansainvälisen sävellyskilpailun pääpalkinnon, Akiyoshidai-musiikkikilpailun palkinnon sekä Sacem-palkinnon, ja hän on ollut taiteilijaresidensseillä Stuttgartin Akademie Schloss Solitudessa, Académie de France à Madridin (Casa de Velazquez) jäsenenä, Villa Kujoyamassa (Ranskan ulkoministeriö) sekä Académie de France à Romessa (Villa Medici) stipendiaattina.

Hän on myös opettanut useaan otteeseen Royaumont-säätiön Voix Nouvelles -ohjelmassa ja Takefu-festivaalilla. Hän oli residenssisäveltäjänä HEMU:ssa (Haute école de musique Lausanne, Vaud Valais Fribourg) vuosina 2024-2025 sekä Cité musicale Metzissä ja Metzin kansallisorkesterissa vuosina 2024-2026.

noriko.baba.online.fr

Toshio Hosokawa kuuluu Japanin merkittävimpien elävien säveltäjien joukkoon. Hänen omaperäisessä musiikillisessa kielessään yhdistyvät länsimainen avantgarde ja perinteisen japanilaisen kulttuurin vaikutteet. Hosokawan musiikki on vahvasti sidoksissa japanilaisen taiteen (esim. kalligrafian) esteettisiin ja hengellisiin juuriin sekä japanilaisen hovimusiikin (gagakun) historiaan. Hän ilmaisee musiikillisesti kauneus-käsitteitä, jotka juontuvat katoavaisuudesta: ”Kuulemme yksittäiset nuotit ja arvostamme samalla prosessia, jossa nuotit syntyvät ja kuolevat: jatkuvan ’ilmestymisen’ äänimaisemaa, joka on itsessään elävä.” Hiroshimassa vuonna 1955 syntynyt Hosokawa muutti vuonna 1976 Saksaan, jossa hän opiskeli sävellystä Isang Yunin, Brian Ferneyhoughin ja myöhemmin Klaus Huberin johdolla. Vaikka hänen varhaisimmat sävellyksensä ammensivat inspiraationsa länsimaisesta avantgardesta, hän rakensi vähitellen uuden musiikillisen maailman idän ja lännen välille. Laajempaa tunnustusta hän sai kun hänen oratorionsa Voiceless Voice in Hiroshima kantaesitettiin vuonna 2001.

Monet Toshio Hosokawan näyttämöteokset kuuluvat nykyään suurten oopperatalojen ohjelmistoon. Hänen ensimmäistä oopperaansa Vision of Lear, joka sai ylistävän vastaanoton vuoden 1998 Münchenin biennalessa, seurasi vuonna 2004 Hanjo, jonka koreografina toimi Anna Teresa de Keersmaeker ja jonka tilasivat yhdessä Brysselin La Monnaie -oopperatalo ja Aix-en-Provencen festivaali. Sitä on sittemmin esitetty lukuisilla näyttämöillä, viimeksi vuonna 2022 Yhdysvaltain ensiesityksenä Catapult Operan toimesta New Yorkissa Talea Ensemblen kanssa ja vuonna 2023 uudessa tuotannossa, jonka koreografioi Sidi Larbi Cherkaoui Bayerische Staatsoperissa. Ooppera

Matsukaze perustuu, kuten Hanjo, japanilaisen nō-teatterin aineistoon. Usein esitetty ooppera sai ensi-iltansa koreografi Sasha Waltzin ohjauksessa La Monnaie -oopperatalossa Brysselissä vuonna 2011. Mezzosopraanolle ja ensemblelle sävelletty monodraama The Raven, joka sai ensi-iltansa Brysselissä vuonna 2012, on myös esitetty useassa talossa ja festivaalissa.

Toshio Hosokawa on saanut lukuisia palkintoja ja tunnustuksia. Hän on ollut Berliinin taideakatemian jäsen vuodesta 2001 lähtien ja toimi Berliinin Institute for Advanced Studyn tutkijana vuosina 2006–2007 ja 2008–2009. Vuosina 2013–2014 hän oli Alankomaiden filharmonikkojen ja vuosina 2019–2021 Hiroshiman sinfoniaorkesterin residenssisäveltäjä. Vuonna 2018 hän sai Japan Foundation -palkinnon, ja vuonna 2021 hänelle myönnettiin Goethe-mitali Japanin ja Saksan välisen kulttuurivaihdon edistämisen eteen tekemänsä työn tunnistamiseksi. Hän on Takefun kansainvälisen musiikkifestivaalin taiteellinen johtaja sekä Suntory Hallin kansainvälisen sävellysohjelman taiteellinen johtaja.

en.karstenwitt.com/artist/toshio-hosokawa

Aleksi Barrière on suomalais-ranskalainen ohjaaja, dramaturgi ja kirjailija. Barrière toimii monipuolisena tekijänä teatterin ja musiikin alalla sekä kansainvälisen La Chambre aux échos -kollektiivin taiteellisena johtajana. Kiitettyjä työnsä piirteitä ovat vahva poikkitaiteellisuus joka avautuu kulttuurienväliselle yhteistyölle sekä kantaaottavat dramaturgiat, joissa uusia kertomuksia palvelevat uuden muodot.

Vierailevan ohjaajan töiden lisäksi, La Chambre aux échos’n ja kapellimestari Clément Mao-Takacsin kanssa Barrière on kehittänyt useampia esityksiä joissa musiikki ja teatteri kohtaavat monipuolisesti, puheteatterin ja oopperaperinteen mahdollisuuksia laajentaen. Niissä ovat toimineet innoitteina sekä 1900-luvun teokset (mm. Berio, Cage, Eisler, Henze, Milhaud, Scelsi, Schönberg, Stravinski…) että yhteistyöt elävien säveltäjien kanssa (esim. Kaija Saariahon La Passion de Simone, Only the Sound Remains ja Émilie).

Suomessa Barrièrelta nähtiin syksyllä 2022 Between-teoksen kantaesitys (teksti ja ohjaus) Kansallisoopperan Alminsalissa, ja Musiikkitalossa Sotilas Fatzerin tarina (teksti ja ohjaus) sekä La Passion de Simone (ohjaus). Espoon Urkuyö ja Aaria -festivaalille hän on hiljattain ohjannut uudet tuotannot musiikkiteatterin klassikoista: kesällä 2023 Benjamin Brittenin Curlew River -ooppera; kesällä 2024 Handelin Messias sekä Peter Maxwell Daviesin Kahdeksan laulua hullulle kuninkaalle. Barrièren käsikirjoittama ja ohjaama musiikkiteatteriteos Earthrise sai kantaesityksensä Kansallisoopperan Alminsalissa lokakuussa 2024. Rondo-lehti arvioi teosta ”syvästi merkitykselliseksi musiikkiteatterielämykseksi”.

Barrière toimii monen säveltäjän luottolibretistinä, mm. Kaija Saariaho (kuoroteokset 2005-2020, Innocence-oopperan monikielinen libretto Sofi Oksasen käsikirjoituksen pohjalta 2021), Juha T. Koskinen (musiikkiteatteriteokset Ophelia/Tiefsee 2017, Earthrise 2024, *Waterfire-projekti) ja Diana Syrse (monodraamat Connected Identities 2017, Circe 2021). Outi Tarkiaisen Barrièren librettoon säveltämä ooppera Day of Night saa kantaesityksensä 2027. Kehitysvaiheessa ovat yhteistyöt säveltäjien Sami Klemolan, Tomás Bordalejon ja Lauri Supposen kanssa.

Barrière on myös kääntänyt ranskaksi suomenkielistä nykydraamaa ja Eeva-Liisa Mannerin runokokoelmia ja kirjoittaa kolumneja mm. Rondo-lehteen.

kimaira.net

Yuichiro Sato on syntynyt 1979 Japanissa, asunut ja työskennellyt Laukaassa vuodesta 2016. Sato luo hämmästyttävän yksityiskohtaisia kuvauksia Suomen luonnosta. Lyijykynällä tehdyt piirroksensa vangitsevat suomalaisen maiseman kauneuden. Sato kävelee valokuvakameralla lähimetsissään, ja yhdistettynä mielikuvitukseensa kuvat muodostavat pohjan suurikokoisille teoksille, jotka sisältävät lukemattomia yksityiskohtia. Luonto on Satolle kosminen ja loputon inspiraation lähde. Japanilainen perinteinen taide on vaikuttanut Satoon merkittävästi ja on hänen tekniikkansa perusta. Se, mikä siirtyy paperille, ei ole aina näkyvä maailma, vaan myös näkymätön; metsän tuoksu, tekstuuri ja ääni. Katsellessaan teoksia katsoja aistii hiljaisen ympäristön sekä puiden ja kuvattujen metsien ekosysteemien elämän.

”Uskon, että minun työni on suoritettavissa pelkästään täällä”, Sato sanoo. Hänen ateljeensa lähellä sijaitsevan metsän lahoavat koivut houkuttelivat taiteilijan erityisellä kauneudellaan. ”Ne saivat minut ymmärtämään elämän voiman. Kun katselin lahoavia puita, tulin siihen oivallukseen, että elämä ei itse asiassa katoa, vaan metsään syntyy lahoamisen myötä uutta elämää. Lahoavat puut kantavat kaikki ajan jättämät jäljet; niitä lähestyessä haistaa metsän tiivistetyn ilman tuoksun.”

Saton toinen näyttely Makasiini Contemporaryn kanssa, The Depth of Silence, esittelee uusia metsästä inspiraationsa saaneita teoksia, muun muassa kahdeksan metriä leveän samannimisen panoraamateoksen, josta nähdään suurennettu versio Secret Flowers -esityksessä. Kotimaassaan Japanissa järjestettyjen näyttelyiden jälkeen hänellä on ollut useita yksityisnäyttelyitä Suomessa, muun muassa Jyväskylän taidemuseossa. Japanin ja Euroopan yksityisten ja julkisten kokoelmien lisäksi British Museum on ostanut Saton teoksia.

yuichirosato.net