TampereRaw: Earth Songs

Maija Hynnisen Pathways – Through Water -pianoteoksen kantavana ajatuksena on kamarimusiikillisuus ja orkestroinnin läpinäkyvyys, unohtamatta kuitenkaan välillä esiin pulpahtelevaa ekspressiivistä konsertoivuutta. Pianosolisti on paikoin kamarimusiikillisessa vuoropuhelussa orkesterista muodostuneitten pienempien kokoonpanojen kanssa, paikoin häntä vastassa on koko yhtye.

”Teoksen poeettisena lähtökohtana on kauneus – urbaanin maailman karu kauneus, hetket, jotka tuntuvat uniikeilta, kirpeänkauniilta hetkiltä. Tyynenmeren hiekkaranta korkeine aaltoineen ja kallioineen. Aurinko ja huikean sininen kaareutuva taivas vehreän paratiisimaiseman yllä.

Odottava tunnelma lähestyvine ympäristökatastrofeineen on käsinkosketeltava erityisesti paikoissa, joissa on paljon ihmisiä, eikä infrastruktuuria ole suunniteltu kestävälle pohjalle, vaan tärkeysjärjestyksessä kulutus ohittaa uusiutuvuuden. Kauneuden yllä lepää raskas luopumisen haikeus.” – Maija Hynninen

Ilkka Hammon Mirabilia naturae (”Luonnon ihmeitä”) on ylistys luonnolle ja sen hämmästyttäville ilmiöille. Klarinetti, sello ja piano maalailevat musiikillisia tuokiokuvia maalta, mereltä ja ilmasta. Ajatus hämähäkistä (Erigone atra), joka lentää maan ilmakehän sähkökenttien varassa yli valtameren, on kuin suoraan satukirjasta, ellei se olisi tieteellinen tosiasia. Harmaapallokala (Arothron hispidus) muodostaa upeita symmetrisiä taideteoksia merenpohjaan naaraita houkutellakseen.

Teos luokittelee luonnonihmeisiin myös esimerkiksi suomalaisille tuiki tavallisen variksen (Corvus corone), joka on yksi lintumaailman älykkäimpiä olentoja. Viimeinen osa Silva tarkoittaa metsää. Se vie kuulijan kaupungin hektisyydestä luonnontilaisen metsän rauhaan. Osa on kannanotto lähiluonnon ja sen monimuotoisuuden puolesta ja se sisältää viittauksia useisiin uhanalaisiin lajeihin.

”Ensimmäisen osan Asperatus sävelsin vuonna 2019 itsenäiseksi teokseksi. Nimi viittaa hyvin dramaattisen ja painostavan näköiseen pilvimuodostelmaan nimeltä undulatus asperatus. Pian teoksen valmistumisen jälkeen päätin jatkaa teosta moniosaiseksi sarjaksi ja viisi vuotta myöhemmin siihen tuli lopulta mahdollisuus. Täydensin sarjan valmiiksi neljällä uudella osalla keväällä 2024 Alfred Kordelinin säätiön tuella. Teos on omistettu TampereRaw-yhtyeelle, joka on teoksen myös tilannut.” – Ilkka Hammo

Tomi Räisäsen Maaemo-teoksessa kantele on jaettu ikään kuin kahtia: alimmat, poimutetut bassokielet edustavat maanalaista (alinen) ja diskanttialueen teräskielet puolestaan kaikkea maanpäällistä (ylinen). Maaemo (myös luontoäiti tai äiti maa) on useissa kulttuureissa esiintyvä käsite maaperää ja kaikkea eloperäistä hallitsevasta henkiolennosta.

”Maan sisällä on primitiivistä voimaa, joka pyrkii ylöspäin ja ilmenee luonnon vehreänä kasvuna vuodenajoista riippuen. Ankaran pohjolan talven aikana kasvu hidastuu ja pysähtyy alkaakseen taas keväällä. Vaikkakin horroksessa, juuriston ja maan voima pysyy syvyyksissä elossa. Alinen on myyttinen paikka, jossa on ajateltu olevan kokonainen peilikuvamaailma tai vainajien koti. Mikäli on suomalaisia kansantarinoita uskominen, maan uumenissa voi kuulla myös siellä asustavien maahisten supinaa.” – Tomi Räisänen

Kuvanveistäjä Meri Peura on valmistanut Räisäsen esityksen osaksi Eva Alkulan ylle Maaemon roskakimonon. Asun epäorgaaniset materiaalit hän on kerännyt Jäämeren ja Itämeren rannoilta.

”Olen toteuttanut esityksen osaksi muovijätteistä koostuvan, päälle puettavan veistoksen, Maaemon vaatteen. Veistoksen materiaalit olen kerännyt Jäämeren ja Itämeren rannoilta. Pohjoisia merenrantoja värittää surullisen kirjava lajitelma yhdyskuntajätettä, jonka meri on sylkenyt sisuksistaan maalle.

Suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa Maaemo, Imbi, on mielletty perinteisesti kosmisena olentona, joka antaa elämän kaikelle kasvavalle. Merenrannoilta maaperään ja sitä kautta kaikkeen kasvavaan leviävä jäte herättää kysymyksiä nykyisestä suhteestamme Maaemoon.

Koska kantele, varhaisemmalta nimeltään kannus on vanha shamanistinen soitin, päädyin käyttämään veistokseni esikuvana vanhoja shamaaniasuja. Ja koska planeettamme on meillä vain lainassa tulevilta sukupolvilta, kannustan ihmisiä kulkemaan kohti aineetonta hyvinvointia, joka huomioi koko elonkirjon planeetallamme”.  – Meri Peura

Cecilia Damströmin Earth Songs on TampereRaw-yhtyeen tilaama seitsenosainen viulukonsertto, joka on sävelletty solistille, yhtyeelle ja videolle. Videotaiteen on luonut Marek Pluciennik. Osat ovat kuin seitsemän rakkauslaulua planeettamme eri osille ja ekosysteemeille.

Ensimmäinen osa To the Ozone Layer on omistettu ilmakehän otsonikerrokselle, joka oli vakavassa vaarassa kadota 1980-luvulla, mutta poliittisten uudistusten ansiosta se pelastui. Toinen osa To Water on omistettu vesistöille, elämän perustalle. Osa heijastelee jatkuvaa aaltojen ja virtausten vaihtelua sekä ajatonta elinvoiman tanssia.

Kolmas osa To the Sun on kuin lämmön tunne auringon paisteessa. Aurinko mahdollistaa fotosynteesin sekä sähköenergian. Neljännessä osassa To the Earth kuulemme musiikillisesti vastakkaiset aiheet: kasvien kasvun loiston ja ihmisen louhinnan karun todellisuuden.

Viides osa To the Wind on kevyt ja ilmava lempeiden tuulien syleily. Voimakas tuuli pyörittää tuulimyllyjämme ja tuottaa meille sähköä. Kuudes osa To the Forest on kuin neljäs osa täynnä vastakkainasettelua: majesteettisten puiden kasvua, kun vuorottelevasti kuulemme puunhakkuun armottomasta etenemisestä.

Seitsemäs osa To Life on omistettu elämälle. Osa on ihmiskunnan tunnustus siitä, mitä olemme tehneet maapallolle. Se perustuu psalmiin 38 ja katolisen messun katkelmiin ja on kuin itkuvirsi elämän puolesta.

”Konsertto on pääosin sävelletty asuessani vuoden Villa Concordia -taiteilijaresidenssissä Saksan Bambergissa vuonna 2021. Teos on tähänastisista sävellyksistäni valoisin. Toivon musiikin herättävän myötätuntoa planeettaamme kohtaan.” – Cecilia Damström

Kantelemuusikko Eva Alkula työskentelee erityisesti nykymusiikin, sähkömusiikin ja japanilaisvaikutteisen musiikin parissa. Eva esiintyy solistina ja kamarimuusikkona ja on konsertoinut lukuisissa Euroopan maissa, Venäjällä, Yhdysvalloissa ja Japanissa.

Aktiivinen yhteistyö nykysäveltäjien ja muusikoiden sekä mm. kuvataiteilijoiden kanssa on synnyttänyt monia uusia kanteleteoksia, konserttiprojekteja ja installaatioita. Eva on esittänyt uutta kantelemusiikkia eri musiikkijuhlilla, kuten esim. Meidän Festivaali, Tampere Biennale, Kuhmon Kamarimusiikki, Musica Nova, Musiikin Aika, Pohjoismaiset musiikkipäivät (Norrköping, Kööpenhamina, Reykjavik), MATA -festival (New York), Myrkir musik dagar (Reykjavik) ja Festspillene i Bergen.

Näyttämömusiikin produktioissa Eva on ollut mukana mm. Tampereen Teatterissa, Suomen Kansallisteatterissa, Suomen Kansallisoopperassa, Savonlinnan Oopperajuhlilla, Utrechtin Akademietheaterissa ja Von Krahl Teaterissa, Tallinnassa.

Eva on esiintynyt mm. Tampere Filharmonian, Lapin kamariorkesterin, Reykjavikin kamariorkesterin, Joensuun kaupunginorkesterin, Tampereen akateemisen sinfoniaorkesterin ja Orchestra Polledron solistina sekä mm. Zagros ensemblen ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin produktioissa.

Elektronista musiikkia Eva on soittanut erilaisissa projekteissa mm. viulutaiteilija Pekka Kuusiston sekä KONEV-yhtyeen kanssa. Evan, Juha Sipilän (modulaarisyntetisaattorit) ja Jannen Tuomen (lyömäsoittimet) muodostama PLONK! on sähkömusiikkiin erikoistunut kokoonpano. Eva on tilannut uusia sävellyksiä myös kanteleelle ja elektroniikalle.

Japanissa Eva vierailee vuosittain ja konsertoi kototaiteilija Tomoya Nakain kanssa. Eva ja Tomoya ovat julkaiseet kolme levyä Youkihi (2009), Sillalla (2012) ja Laulu (2016). Japanilaisella musiikilla on erityinen merkitys Evan muusikon elämässä. Vuosina 1999–2000 hän opiskeli Hokkaidon kasvatustieteellisessä yliopistossa kotonsoittoa Yukiko Takagakin johdolla. Tomoyan ja Evan duoyhteistyön lisäksi Eva soittaa myös itse japanilaisia kansansoittimia, kotoa ja tonkoria.

Soololevyjen ’Ikioto’ (2005) ja ’Helios’ (2007) lisäksi Eva on esiintynyt lukuisilla muilla äänitteillä sekä useissa elokuva- ja dokumenttiproduktioissa, mm. Fenster zum Sommer (ohj. Hendrik Handloegten 2011) ja Hiljaisuus (ohj. Sakari Kirjavainen 2011).

Eva valmistui Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi vuonna 2003 ja voitti samana vuonna Valtakunnallisen kantelekilpailun. Sibelius-Akatemian ensikonserttinsa hän piti vuonna 2005. 

Erilaisiin projekteihin ja taiteelliseen työskentelyyn Eva on saanut tukea mm. seuraavilta tahoilta: Taike, Suomen Kulttuurirahasto, MES, Wihurin rahasto, Madetoja -säätiö, Alfred Kordelinin säätiö ja Pro Musica -säätiö. Vuonna 2020 Eva sai Taiken myöntämän Pirkanmaan taidepalkinnon.

Kanteleensoiton ja kantelepedagogiikan opettajana Eva toimii Tampereen Konservatoriossa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa.

Helsinkiläinen Cecilia Damström (s.1988) on kotoisin monikielisestä perheestä ja hän leikkiikin mielellään sävellyksissään kielillä ja monikielisyydellä. Klassisen pianistin koulutustaustan ja Damströmille tärkeän teatteriharrastuksen vuoksi harmonia, musiikillinen draama ja ekspressiivisyys ovat luonnollisesti läsnä hänen musiikissaan.

Cecilia on säveltänyt valmistumisvuodestaan 2014 lähtien tilausteoksia erilaisille ensembleille ja festivaaleille. Vuosien 2009–2022 aikana hänen teoksiaan on palkittu useissa kansallisissa ja kansainvälisissä sävellyskilpailuissa. Vuonna 2022 Damström voitti Teosto-palkinnon teoksellaan ICE, joka on European Green Capital Lahti 2021 tilaama tilausteos. Vuonna 2019 hänen lastenoopperansa Djurens planet sai ensi-iltansa Suomen Kansallisoopperassa.

Damströmin orkesteriteoksia ovat esittäneet Radion sinfoniaorkesteri (2020 & 2024), Tampere Filharmonia (2024), Keskipohjanmaan kamariorkesteri (2023 & 2024), Vaasan kaupunginorkesteri ja Seinäjoen kaupunginorkesteri (2023), Norrlandsoperan (2022),Tapiola Sinfonietta (2022), Kuopion kaupunginorkesteri (2019 ja 2022), Kymi Sinfonietta (2022), Sinfonia Lahti (2021), Oulu Sinfonia (2021), Joensuun kaupunginorkesteri (2021 ja 2022), Lohjan kaupunginorkesteri (2021 & 2023), Colorado Springs Philharmonic (2020), Jyväskylä Sinfonia (2018 ja 2016), Helsingborg Symfoniorkester (2018), Gävle Symfoniorkester (2018), Ylioppilaskunnan Soittajat (2023) ja Avanti! (2011). Orkesteriteoksia on esitetty myös erilaisilla festivaaleilla, kuten Ung Nordisk Musik (2016) ja Tampering-festivaali (2014, 2015 ja 2017). Gehrmans Musikförlag on toiminut Cecilia Damströmin kustantajana vuodesta 2019.

Damströmin laaja teosluettelo sisältää kamarimusiikkia, vokaali- ja kuoromusiikkia, orkesteriteoksia sekä neljä kamarioopperaa. Hänen musiikkiaan on esitetty Yhdysvalloissa, Kanadassa, Etelä-Koreassa, Alankomaissa, Saksassa, Englannissa, Espanjassa, Tsekeissä, Sveitsissä, Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Islannissa ja Bosnia ja Hertsegovinassa sekä Suomessa konserteissa ja erilaisilla festivaaleilla kuten Musica Nova Helsinki (2023), Oulun Musiikkijuhlat (2023), Kokkolan talviharmonikka (2023), Tampere Biennale (2010, 2012, 2014 ja 2022), Joensuun Musiikkitalvi (2021 ja 2022), Sång- och Musikfesten (2016 ja 2022), Latosoitot (2022), Sibelius Korppoossa (2022), Luosto Soi (2022), Meidän Festivaali (2021), Kauniaisten musiikkijuhlat (2021), Mäntän musiikkijuhlat (2021), Lemin Musiikkijuhlat (2021), Lux Musicae (2021), Hetan Musiikkipäivät (2021), Nurmeksen kesäakatemia ja konsertit (2021), Pellingin Musiikkipäivät (2020), Musiikin aika (2019), Meri ja Musiikki (2019), Kumaus Festivaali (2019), Rusk Kamarimusiikkia Pietarsaaressa (residenssisäveltäjä 2017), Helsinki Winds (2017), Sysmän Suvisoitto (2015), Porvoon Suvisoitto (2011), Tampering-festivaali (2014, 2015, 2017 ja 2019), VocalEspoo (2014 ja 2016),  sekä Kokonainen Festivaali, jossa hän toimi residenssisäveltäjänä (2016–2020). Teoksia on lisäksi radioitu Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Saksassa ja Suomessa.

Kauden 2023–2024 kohokohtiin kuuluvat Radion sinfoniaorkesterin tilaama ja kantaesittämä teos Extinctions, harmonikkakonsertton Permafrost, joka saa ensiesityksensä Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin ja solisti Sonja Vertaisen esittämänä. Teoksessa on mukana Irene Suosalon videotaideteos. Tampere Filharmonian ensiesitys on huhtikuussa, orkesteri soittaa tilausteoksen Wastelandin Suomen ensiesityksen. Jousikvartetti Letters saa 10 esitystä ympäri Saksaa Elaia kvartetin esittämänä. 

Damström on opiskellut sävellystä muun muassa Hannu Pohjannoron johdolla Tampereen Ammattikorkeakoulussa, josta hän valmistui 2014. Tällä hetkellä hän viimeistelee maisteriopintojaan Malmö Musikhögskolanissa professori Luca Fransesconin johdolla. Hän on myös hakenut inspiraatiota mestarikursseilta ympäri Eurooppaa, opiskellen muun muassa Brian Ferneyhoughin, Samuel Adlerin ja Kaija Saariahon johdolla.

Damström työskentelee täysipäiväisesti tilaustöiden parissa, säveltäen teoksia erilaisille orkestereille, kamarimusiikkikokoonpanoille ja festivaaleille. Hänen taiteellista työskentelyään ovat tukeneet Alfred Kordelinin Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Uudenmaan Kulttuurirahasto, Pirkanmaan Kulttuurirahasto, Helene och Walther Grönqvists stiftelse. Hän työskentelee tällä hetkellä Svenska Kulturfondenin kolmivuotisen apurahan turvin.

Ilkka Hammo (s. 1983) on monipuolinen säveltäjä, kitaristi ja pedagogi. Hänen sävellystuotantonsa koostuu orkesterimusiikista sekä soolosoitin-, kamarimusiikki- ja vokaaliteoksista. Vuodesta 2019 lähtien Hammon säveltäjänuraa ovat siivittäneet kamarimusiikin lisäksi erityisesti uusien orkesteriteosten kantaesitykset. Menestyksekäs debyytti Radion sinfoniaorkesterin kanssa On the Horizon -teoksen myötä syksyllä 2019 on johtanut moniin uusiin tilauksiin.

Vuoden 2022 ohjelmaan kuuluivat kantaesitykset Umo Helsinki Jazz Orchestran ja Tampere Filharmonian kanssa. Tammikuussa 2024 Matthew Hallsin johtama Tampere Filharmonia esitti erinomaiset arviot saaneen Spring Flames -teoksen ja saman vuoden maaliskuussa Hannu Lintu johti niin ikään kiitellyn Maan roihu -teoksen Radion sinfoniaorkesterin konsertissa.

Ilkka Hammo on Korsholman musiikkijuhlien teemasäveltäjä kesällä 2024. Myös useat muut kotimaiset festivaalit kuten esimerkiksi Viitasaaren Musiikin Aika, Tampere Biennale, Uuden musiikin lokakuu ja Tampering-festivaali ovat esittäneet hänen musiikkiaan. Lisäksi Hammon teokset ovat soineet esimerkiksi Saksassa, Ranskassa ja Italiassa. Hänen kamarimusiikkinsa yhteistyökumppaneista mainittakoon mm. TampereRaw, Kaaos Ensemble, Tuuli Lindeberg, Petri Kumela ja Andrzej Wilkus.

Ilkka Hammo opiskeli kitaransoittoa ja sävellystä Sibelius-Akatemiassa vuosina 2002–2015 valmistuen molemmista pääaineistaan maisteriksi. Hänen sävellysopettajinaan olivat Tapio Nevanlinna ja Veli-Matti Puumala. Hammo opettaa kitaransoittoa ja sävellystä Pirkanmaan musiikkiopistossa.

Säveltäjä Maija Hynninen (s. 1977) yhdistää työssään akustisia instrumentteja sekä ihmisääntä, elektroniikkaa ja monitaiteellisuutta. Hänen työtään on kuvattu ”eteeriseksi” ja ”erittäin taitavaksi”, joka rakentaa ”vahvasti yhdistävän musiikillisen kaaren” (Helsingin Sanomat), ”kiehtovaksi kokemukseksi” ja ”vahvaksi yhteydeksi luontoon” (Hufvudstadsbladet).

Hynnisen musiikkia on esitetty ja tilattu muun muassa seuraavien tahojen toimesta: Yle, Divertimento Ensemble, Ensemble Mise-En, Helsingin kamarikuoro, Avanti! kamariorkesteri, Quince Ensemble, Earplay, Left Coast Chamber Ensemble, Kyle Bruckmann, Susanne Kujala, Mirka Malmi, Camilla Hoitenga, Eija Kankaanranta, Anni Haapaniemi ja Heather Roche. Hänen teoksiaan on esitetty lukuisilla festivaaleilla Suomessa ja ulkomailla, kuten Musica nova Helsinki, Tampere Biennale, Nordic Music Days, EXPO Milan 2015, San Francisco Tape Music Festival, Mise-En Music Festival, NYCEMF, ECCO, Acanthes Festival ja ISCM.

Maijalla on musiikin sävellyksen tohtorintutkinto UC Berkeleystä, missä hän opiskeli Franck Bedrossianin, Carmine Cellan, Edmund Campionin, Cindy Coxin, Myra Melfordin ja Ken Uenon johdolla. Aiemmin hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa Paavo Heinisen ohjauksessa työskennellen samalla viuludiplomin parissa Norjan musiikkiakatemiassa. Hän on täydentänyt opintojaan elektroniikan alalla IRCAMissa.

Maija on saanut UC Berkeleyn myöntämän Eisner-palkinnon luovien taiteiden korkeimmasta saavutuksesta sekä Nicola de Lorenzo -palkinnon musiikin sävellyksestä. Vuonna 2021 hän voitti UC Berkeleyn myöntämän George Ladd Prix de Paris -palkinnon yhden vuoden residenssiin Pariisissa. Hän on saanut lukuisia taiteilija-apurahoja Taiteen edistämiskeskukselta ja Suomen Kulttuurirahastolta.

Kapellimestari Maria Itkonen on vakiinnuttanut asemansa sukupolvensa mielenkiintoisimpana ja monipuolisimpana kapellimestarina sekä ooppera- että orkesteriohjelmistossa. Itkosen kauden 2024–2025 kohokohtiin kuuluvat debyytit Sevillan Teatro de la Maestranzassa Carmen-oopperan johdossa sekä Odensen sinfoniaorkesterin, Helsinborgin sinfoniaorkesterin ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin johdossa. Itkonen on johtanut orkestereita, kuten Helsingin kaupunginorkesteri, Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, Tampere Filharmonia, Malmön sinfoniaorkesteri ja Turun filharmoninen orkesteri. Hän debytoi oopperakapellimestarina Tukholman Folkoperanin Normassa syyskuussa 2022. Itkonen on kantaesittänyt useiden suomalaisten nykysäveltäjien teoksia.

Maria Itkonen on opiskellut professori Jorma Panulan johdolla Suomessa sekä Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa. Hän on osallistunut kapellimestarikursseille Lontoon Royal Opera Housessa sekä LEAD!-akatemiassa maestro Jukka-Pekka Sarasteen johdolla.

Ennen keskittymistä kapellimestariuraan Itkonen teki uraa konserttimestarina johtavissa eurooppalaisissa orkestereissa, kuten Luzernin sinfoniaorkesterissa ja WDR-sinfoniaorkesterissa Kölnissä. Hän on työskennellyt säännöllisesti useiden maineikkaiden kapellimestareiden, kuten James Levinen, Bernard Haitinkin, Wolfgang Sawallischin, Valery Gergievin, Cristoph Eschenbachin, Herbert Blomstedtin ja Yannick Nézet-Séguinin, kanssa.

Itkonen on saanut uransa aikana apurahoja ja palkintoja muun muassa Suomen Kulttuurirahastolta, Taiteen edistämiskeskukselta, Tukholman kuninkaalliselta musiikkikorkeakoululta, Pro Orchestralta ja Jenny ja Antti Wihurin rahastolta.

Pianisti Anna Kuvaja tunnetaan monipuolisena taiteilijana niin solistina, kamarimuusikkona kuin orkesterisoittajanakin. Hän on myös aktiivinen fortepianisti. Toisaalta häntä voi kuulla myös suvereenina nykymusiikin tulkkina – hän on esiintynyt mm. Avanti!:n, Radion sinfoniaorkesterin ja Uusinta-ensemblen riveissä. Kuvaja on konsertoinut sekä Suomessa että ulkomailla, tehnyt useita kantanauhoja Ylelle ja esiintynyt monilla mielenkiintoisilla festivaaleilla, kuten Mäntän musiikkijuhlat, Crusell-viikko, Vantaan BRQ-festivaali, Musiikin aika -festivaali ja Hiljaisuus-festivaali. Kuvaja toimii konsertoimisen ohella taideopettajana Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.

Kuvaja aloitti pianonsoitonopintonsa Kuhmossa ja siirtyi 16-vuotiaana Espoon musiikkiopistoon Katarina Nummi-Kuisman oppilaaksi. Sen jälkeen seurasivat ammattiopinnot Sibelius-Akatemiassa, jossa hänen opettajiaan olivat Tuija Hakkila ja Liisa Pohjola. Opintoja syvensivät myös useat mestarikurssit, vaihto-opiskelu Pariisin konservatoriossa Henri Bardan johdolla sekä työharjoittelu Zürichin oopperan orkesteriakatemiassa v. 2005–2007. Kuvaja piti ensikonserttinsa erinomaisin arvosteluin vuonna 2008 Helsingissä.

Anna Kuvaja on julkaissut kolme levyä (Alba Records). Soololevy ”Fluvial” sai mm. viisi tähteä BBC Music Magazine -lehdessä, jossa sitä ylistettiin: ”häikäisevä ensilevy…voimakasta Schubertia”. Toinen levy ”Soiréestücke” yhdessä klarinetisti Lauri Sallisen kanssa julkaistiin keväällä 2022, ja se sai niin ikään erinomaiset arvostelut BBC Music Magazine -lehdessä.  Sitä on kuvailtu mm. YLE:n Uusissa levyissä näin: ”…syntyikin tavallista levollisempi, kuuntelevampi ja koskettavampi tulkinta.” Kolmas levy ”Bowen & Clarke Sonatas for viola and piano” (2024) on vastikään saanut erinomaisia arvosteluja Suomessa. ”Eloisassa kappaleessa piano osoittautuu kypsänhunajaisen alttoviulun tasaveroiseksi kumppaniksi Hohdin ja Kuvajan vastatessa yhteispelin vaateeseen komeasti. Tällaisia löytöjä toivoo lisää. (KSML)”. Anna Kuvaja soittaa Grammy-palkitulla levyllä: Saariaho / Reconnaissance (2023), joka sai myös Suomessa Emma-palkinnon.

Kuvanveistäjä Meri Peura (s. 1981) valmistui Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2011. Valmistumisensa jälkeen hän on toiminut vapaana taiteilijana järjestäen näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Peura on työskennellyt myös poikkitaiteellisissa projekteissa muusikoiden, äänisuunnittelijoiden ja lavastajien kanssa.

Peuran taiteellisen työn keskiössä on tarve pohtia kysymyksiä, jotka jäsentävät ihmisyyttä; kuinka ihmisen toimet vaikuttavat muuhun elolliseen toimintaan maapallolla ja kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään yrityksissään maksimoida omaa hyvinvointiaan? Taiteen tekeminen merkitsee Peuralle mahdollisuutta vaikuttaa ja kommunikoida.

Marek Pluciennik on Helsingissä asuva itsenäinen elokuvantekijä ja elokuvataiteilija. Hänen työnsä keskiössä on elokuvamedian materiaalisuus. Elokuvien lisäksi hänen työnsä koostuu paikkasidonnaisista, efemäärisistä projisointiesityksistä ja installaatioista. Hänen elokuviaan on esitetty muun muassa Process-elokuvafestivaalilla Riiassa vuonna 2019, PatchLabissa 2016 Krakovassa, Madatac07-festivaalilla 2015 Madridissa, London Analogue Festivalilla 2014, Images-elokuvafestivaalilla 2005 Torontossa ja Tampereen kansainvälisellä lyhytelokuvafestivaalilla 1998. Pluciennikin esityksiä on nähty nykytaiteen gallerioissa ja festivaaleilla Latviassa, Suomessa, Puolassa, Ruotsissa, Unkarissa, Italiassa ja Kanadassa. Hän on yksi Catalysti Transcultural Artists in Finland -yhdistyksen perustajajäsenistä ja toimii myös Filmverkstaden-taiteilijalaboratorion hallituksen jäsenenä.

Tomi Räisänen opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa Erkki Jokisen johdolla valmistuen musiikin maisteriksi vuonna 2009. Hän on myös opiskellut musiikkitiedettä ja sävellystä Harri Vuoren johdolla Helsingin yliopistossa vuosina 1997–2000. Opintoja on täydennetty useilla kansainvälisillä mestarikursseilla, joissa hänen opettajinaan ovat toimineet mm. Brian Ferneyhough, Jonathan Harvey, Michael Jarrell, George Benjamin, Toshio Hosokawa, Magnus Lindberg, Jouni Kaipainen ja Marco Stroppa.

Räisäsen yli sata nimikettä sisältävä teosluettelo kattaa musiikkia laajoista orkesteriteoksista ja konsertoista kamari- ja vokaalimusiikkiin. Teoksissa on hyödynnetty usein elektroakustisia keinovaroja. Lisäksi hän on säveltänyt musiikkia elokuva- ja videoteoksiin sekä tehnyt installaatioteoksia. Teoksia on esitetty konserteissa, radioitu ja televisioitu 44 maassa ympäri maailman. Teoksia on valittu esitettäväksi useilla festivaaleilla kuten ISCM World Music Days, Gaudeamus Music Week, MATA (New York), Ultraschall Berlin, Klangspuren Schwatz, Archipel Festival, NMD Pohjoismaiset musiikkipäivät, UNM Ung Nordisk Musik. Suomessa teoksia on esitetty mm. Tampere Biennalessa, Helsinki Musica Novassa, Viitasaaren Musiikin ajassa, Kuhmon kamarimusiikkifestivaalilla, Avantin Suvisoitossa, Tampere Filharmonian konserttisarjassa sekä Musiikkitalon Klang-konserttisarjassa. Teoksia ovat tilanneet ja esittäneet mm. Helsingin kaupunginorkesteri, Nationaltheater Orchester Mannheim, Augsburger Philharmoniker, London Sinfonietta, Ensemble Modern, Hansestad Lübeck, Orchestra Filarmonica di Bologna/2 Agosto, Suomen puolustusvoimat, Soitinmusiikkiliitto (SOLI), Sibelius-Akatemia sekä lukuisat yksittäiset muusikot, yhtyeet ja festivaalit. Levytettyjä teoksia on julkaistu 12 eri äänilevyllä.

Räisänen on menestynyt useissa sävellyskilpailussa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Urkukonsertto Pulmo voitti kansainvälisen Kaija Saariaho -sävellyskilpailun sinfoniaorkesterisarjan vuonna 2023. Samana vuonna nuoriso-orkesteriteos Kalalle palkittiin 2. palkinnolla Pirkanmaan Pinna -sävellyskilpailussa. Kuoroteos Kiire sai 2. palkinnon P.J. Hannikainen -kuorosävellyskilpailussa 2022. Vuonna 2021 Räisänen voitti kaksi sävellyskilpailua: Lux Musicaen sävellyskilpailun ensembleteokselle Tele sekä Tampereen pianokilpailun sävellyskilpailun teoksella Hile. Vuonna 2019 marimbakonsertto Portal sai 3. palkinnon sekä voitti yleisöpalkinnon kansainvälisessä Uuno Klami -sävellyskilpailussa. 2007 Räisänen voitti Japanissa kansainvälisen sävellyskilpailun Irino Prizen teoksella Stheno ja 2002 hän sai 2. palkinnon Italiassa Concorso Internazionale di Composizione 2 Agosto -kilpailussa.

Räisänen on valittu useisiin kansainvälisiin taiteilij-residensseihin kuten mm. Tokyo Wonder Siteen 2011, Künstlerhaus Schloss Wiepersdorfiin 2010 ja Künstlerhaus Lukasiin 2008. Räisänen on ollut tuottamassa nuorille säveltäjille suunnattua Sävellyspaja-mestarikurssia Porvoon Sannäsissa vuodesta 2004 ja toimii tarkoitusta varten perustetun Sävellyspaja-yhdistys ry:n puheenjohtajana. Vuodesta 2014 lähtien hän on myös opettanut kurssilla.

Sävellystyötä ovat työskentely- ja sävellystilaus-apurahoin tukeneet Alfred Kordelinin säätiö, Goethe Institut, Greta ja William Lehtisen säätiö, Helsingin kulttuurikeskus, Koneen Säätiö, Kulturfonden för Sverige och Finland, Luovan säveltaiteen edistämissäätiö (LUSES), Madetoja-säätiö, Meir Rimon Commissioning Assistance Program of the International Horn Society, Musiikin edistämissäätiö (MES), Oskar Öflunds Stiftelse, Pro Musica säätiö, Sibelius-rahasto, Suomen Kulttuurirahasto, Uudenmaan rahasto, Uudenmaan taidetoimi-kunta, Taiteen edistämiskeskus, Taiteen keskustoimikunta ja Teoston partituurimusiikin sävellystilaustoimikunta.

Vuonna 2001 perustettu TampereRaw on erikoistunut yli kaksikymmenvuotisen uransa aikana erityisesti uuteen kotimaiseen konserttimusiikkiin. Yhtye on tehnyt laajaa yhteistyötä maamme eturivin nykysäveltäjien kanssa, ja näkee keskeisiin tehtäviinsä kuuluvan myös uusien, tuoreiden säveltäjälupausten esiin nostamisen ja nuoren monipuolisen muusikkosukupolven kasvattamisen. TampereRaw tekee säännöllisesti sävellystilauksia ja kantaesittää sille omistettuja teoksia konserteissaan. Myös poikkitaiteellinen yhteistyö muiden taiteenalojen kanssa on aina kuulunut tiiviisti yhtyeen työskentelyyn. TampereRaw ei epäröi tarttua yhteiskunnallisesti haastaviin aiheisiin ja on aina valmis kokeilemaan uusia toimintatapoja. Työstään uuden suomalaisen konserttimusiikin hyväksi yhtyeelle myönnettiin vuonna 2021 Madetoja-säätiön tunnustuspalkinto.

TampereRaw:n muusikot:

Eva Alkula, kantele
Anna Angervo, viulu
Tatevik Ayazyan, viulu
Heili Hannikainen, alttoviulu
Ville Hautakangas, piano
Maija Juuti, sello
Pauliina Koskela, käyrätorvi
Harri Lehtinen, lyömäsoittaja
Reetta Näätänen, klarinetti
Kalle Oittinen, saksofoni
Janne Pesonen, klarinetti
Seppo Planman, huilu
Jarkko Uimonen, kontrabasso
Marcin Wosinski, fagotti

Yhdysvaltain Iowassa syntynyt mutta jo pikkulapsena Suomeen muuttanut Elina Vähälä kuuluu Suomen kansainvälisesti tunnetuimpiin viulisteihin. Kolmevuotiaana harjoittelun aloittanut Vähälä muistaa innostuneensa viulunsoitosta nähtyään televisiosta Viuluviikarit-ohjelman. Saatuaan isoäidiltään oman viulun muuttuivat televisiosta tutut äänenvärit, legatot ja vibratot omakohtaiseksi todellisuudeksi. Uravalinta on ollut siitä asti selvä.

Vähälä aloitti viulunsoiton opiskelun Lahdessa Päijät-Hämeen konservatoriossa Seppo Reinikaisen oppilaana ja jatkoi Pertti Sutisen luokalla kahdeksan vuoden ajan. Noihin vuosiin ajoittuvat myös opinnot Kuhmon Viulukoulussa Zinaida Gilelsin, Ilja Grubertin ja Pavel Vernikovin oppilaana. Sibelius-Akatemiassa Vähälä opiskeli Tuomas Haapasen johdolla. Muita tärkeitä mentoreita Vähälälle ovat olleet Ana Chumachenco ja Peter Csaba. Opiskelujensa loppuvaiheessa hän voitti arvostetun Young Concert Artists International Auditions -kilpailun New Yorkissa vuonna 1999.

Vähälä aloitti uransa konserttosolistina jo 12-vuotiaana kotikaupunkinsa Lahden kaupunginorkesterin konsertissa. Yhteistyö on sittemmin jatkunut tiiviinä; orkesteri muun muassa valitsi hänet kaudella 1993–1994 Vuoden nuoreksi solistiksi, jonka jälkeen hän on ollut orkesterin vakiovieras aina Aasian, Etelä-Amerikan ja Keski-Euroopan-kiertueita myöten.

Vähälä on ansainnut maineensa valovoimaisena ja poikkeuksellisen monipuolisena muusikkona laaja-alaisella ohjelmistollaan, jonka aikajänne kattaa musiikkia barokista nykypäivään ja aikamme merkittävien säveltäjien uutuuksiin. Vuonna 2012 hän kantaesitti tilaamansa Jaakko Kuusiston viulukonserton, jonka hän myös äänitti BIS-yhtiölle vuonna 2013 yhdessä John Coriglianon Punainen viulu -konserton kanssa. Syyskuussa 2015 Vähälä soitti televisioidussa konsertissa mahdottomana pidetyn Sibeliuksen viulukonserton harvoin esitetyn varhaisversion Hannu Linnun johtaman Radion sinfoniaorkesterin solistina. Viimeisin hänen kantaesittämänsä suuri konsertto on Kalevi Ahon kynästä vuonna 2016. Myös Aulis Sallinen on omistanut Vähälälle teoksiaan.

Kuluvalla kaudella Vähälä tulee kantaesittämään Cecilia Damströmin Earth Songs -teoksen TampereRaw-yhtyeen kanssa sekä Olli Mustosen viulukonserton Radion Sinfoniaorkesterin solistina. Muista kohokohdista mainittakoon Aulis Sallisen viulukonsertto Tampere Filharmonian solistina. Lisäksi Vähälää voi kaudella 2024–25 kuulla kotimaassa Helsingin kaupunginorkesterin, Oulu Sinfonian ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin solistina. Kansainvälisiä vierailuja tulee olemaan muun muassa Wrocławin filharmonikkojen ja Hampurin sinfonikoiden solistina.

Viime aikoina Vähälä on esiintynyt myös muun muassa Houstonin sinfoniaorkesterin, BBC Skotlannin sinfoniaorkesterin, Soulin filharmonikoiden, Hampurin sinfonikoiden ja Prahan radion sinfoniaorkesterin solistina sekä kamarimuusikkona Adelaide Festivalilla. Kamarimusiikki on Vähälän palava rakkaus. Viime vuosina hän on soittanut mm. Kuhmossa, Naantalissa, Pradesin Casals-juhlilla, Delftin ja Eindhovenin festivaaleilla sekä West Cork- ja Clandeboye-festivaaleilla Irlannissa. Yhteistyö festivaalien kanssa jatkaa kukoistustaan tulevinakin kausina.

Konsertoimisen ohella Vähälä toimii professorina Wienin musiikin ja esittävän taiteen yliopistossa. Lisäksi hän toimii Naantalin Musiikkijuhlien taiteellisena johtajana. Elina Vähälä soittaa Giovanni Battista Guadagninin rakentamaa viulua vuodelta 1780.