Minna Leinonen: Hello from the Planet Earth

Piilo on omistettu upealle Kalle Oittiselle ja on sävelletty Pirkanmaan rahaston ja Taiteen edistämiskeskuksen tuella. Sävelsin Piilosta kolme versiota: perustason opintoihin, syventävälle tasolle ja ammattilaiselle. Kirjoitin sävellysprosessista artikkelin, jossa tarkastelen, kuinka tehdä nykymusiikkia lähestyttäväksi pedagogisin keinoin. Artikkelia on juuri tarjottu julkaistavaksi.

Pidän musiikin varhaista harrastamista tärkeänä kasvualustana nykymusiikkiin tutustumisessa. Nykysoittotekniikat sisältävät valtavan ilmaisupaletin ja monet niistä on mahdollista toteuttaa jo vasta-alkajilla.  Piilo-projektin alussa Oittinen kertoi: ”Mä kokeilin omilla oppilailla niitä tekniikkoja ja musta tuntui, että yllättävän nopeasti tosi alussakin olevat oppilaat oppivat mun vaikeiksi mieltämiä tekniikoita.”

Säveltäjänä työskentelen ja ajattelen nuotinnetun musiikin eli notaation kautta. Nuotinnuksella on tärkeä rooli musiikin ilmaisun välittämisessä, ja sen merkitys korostuu, kun käytetään notaatioltaan vakiintumattomia nykysoittotekniikoita. Nuotinnus vaikuttaa siihen, kuinka ymmärrettävästi säveltäjän tarkoitukset välittyvät muusikolle ja lopulta kuulijalle.  Käytän Piilo-teoksissa runsaasti nykysoittotekniikoita, joiden ilmaisusta ja nuotinnuksesta ei etenkään alkuvaiheessa olevalla soittajalla ole juuri kokemusta. Uusiin soittotekniikoihin ja niiden notaatioon tutustuminen voikin tuntua siltä kuin opiskelisi uutta instrumenttia. Kehitin tutustumisen avuksi interaktiiviset tehtäväkortit, joiden avulla oppilaat pääsevät improvisoimaan, säveltämään ja aktiivisesti kuuntelemaan eri tekniikoiden soinnillisia ja karakterillisia ominaisuuksia. Notaatio voidaan mieltää tekniseksi ominaisuudeksi, mutta se itse asiassa kytkeytyy vahvasti musiikilliseen ilmaisuun ja musiikin kommunikoivuuteen säveltäjältä muusikolle – ja edelleen yleisölle.

Sävellysprosessin aikana näytin Oittiselle keskeneräistä Piilo-nuottia ja teimme kokeiluja, joiden pohjalta tein valintoja teoksen materiaaliin ja nuotinnukseen liittyen. Pääsin havainnoimaan myös neljässä työpajassa, millaista musiikkia voin säveltää soittoharrastajille, millaista nuotinnusta voin käyttää teoksessa, kuinka voin auttaa oppilaita lähestymään teosta ja sen sisältämiä nykysoittotekniikoita ja kuinka nuotinnukseni ymmärretään ja otetaan vastaan.

Työpajoissa sanottua: ”Monesti me koitetaan soittaa nätisti, mutta ei aina. Ollaan ehkä totuttu siihen, että äänet soi kauniisti, mutta joskus rumakin voi olla kaunista. Tai halutaan ilmaista jotain rajua, jolloin normaali soittotapa ei riitäkään.”

Teoksessa käytetyt tekniikat herättivät työpajoihin osallistujissa runsaasti erilaisia mielikuvia mm. ”ihanasta metsästä”, ”hakkuukoneesta”, ”äkäisestä mehiläisparvesta”, ”leffamusasta”, ”lintujen kevätmuutosta”, ”sateen ropinasta” sekä ”katedraalista, jossa soi urut”.

Pedagogisten teosten säveltämisessä on suureksi avuksi yhteistyö soittoharrastajien ja sellaisen soitonopettajan kanssa, joka tuntee oppilaiden soittotasot ja on kiinnostunut nykymusiikista. Opettajan Piilo-projektissa Oittisen avoin suhde nykymusiikkiin ja nykysoittotekniikkoihin voi välittyiä edelleen oppilaiden kiinnostukseksi nykymusiikkia kohtaan. Ajattelen, että jos nykysoittotekniikoita esiintyisi pedagogisessa ohjelmistossa nykyistä enemmän, ne voisivat olla luonteva osa soittoharrastusta koko muusikkouden ajan ja auttaisivat lähestymään aikamme musiikkia myös kuulijana. Toistuvien kokemusten myötä vieraana koetusta soittotekniikasta, sen notaatiosta ja ilmaisusta voi tulla tuttua, soittimelle ominaista sävelkieltä.

Aurinkokuntamme ulkopuolella liitää luotain, jonka matkassa lapsen ääni välittää viestin maapallolta avaruuteen vuosikymmenten takaa sanoilla ”Hello from the children of planet Earth”. Vanhassa suomalaisessa maakuntalaulussa toivotaan vapauden löytyvän rauhanomaisin keinoin, mutta maa on luotava uudelleen. Avaruusambientista omavaraisopistolle ja menneestä tähän päivään liikkuvan teoksen maisemat vievät fossiilivapaaseen elämään, jossa sukupolvet etsivät yhteyttä toisiinsa ja maahan, jonka jätämme. Teoksen huiluosuus on vapaasti inspiroitunut Tsuru no sugomori -sävelmästä, joka sekin liitää luotaimen mukana. 

Tein nauhaosuuden ja siihen tarvittavat äänitykset yhdessä Jussi Suonikon kanssa. Teoksen nauhaosuus koostuu Malla Vivolinin äänityksistä, äänittämistäni konkreettisista äänistä ja Jussi Suonikon tekemästä ambientista sekä lasten puheen ja Emmi Kleemolan johtaman Pirkanmaan musiikkiopiston Tactus-lapsikuoron äänityksestä. Teoksessa käytetty Kainuun maakuntalaulu (Nälkämaanlaulu eli Kainuun marssi) on Oskar Merikannon sävellys vuodelta 1911 Ilmari Kiannon tekstiin. Kainuulla on yhteys sekä Leinosen että Vivolinin sukujuuriin. Laulu tuli kuitenkin mukaan teokseen anekdootin kautta, kun teoksen visualisoija, valokuvaaja Touko Hujanen kertoi, että hänen ensimmäisellä kuvausvierailullaan Valtimon omavaraisopistolla talon asukkaat soittivat ja lauloivat yhdessä Nälkämaanlaulua.

Teoksen tutkimuksellisessa osuudessa tarkastelin huilun nykysoittotekniikoita ja niiden notaatiota. Käytin sävellyksessä myös itselleni uusia soittotekniikoita huilun nauha- ja live-osuuksissa. Lisäksi pohdin eri tapoja nuotintaa live-huilun kanssa kiinteässä dialogissa etenevä elektroniikkaosuus siten, että huilisti pystyy mahdollisimman tarkasti seuraamaan nauhaosuutta.

Konsultoin teoksen tilaajaa Malla Vivolinia nuotinnuksesta pitkin sävellysprosessia. Nuotinnus sisältää pulssiin sidottuja ja pulssista vapaita ääniä, joita on mahdollista seurata elektroniikkaviivastolta.

Teos on omistettu fantastiselle Malla Vivolinille ja se on sävelletty Wihurin säätiön tuella.

Kerrostumat on 40-vuotiaan Korsholman Musiikkijuhlien tilausteos ja se on sävelletty Madetoja-säätiön ja Taiteen edistämiskeskuksen tuella. Puut ja metsä festivaalin teemoina antoivat lähtökohdan teokselle, jonka muoto heijastelee mielikuvissani puun elämän kaarrosta taimesta ikipuuksi. 

Metsä merkitsee minulle aineetonta kulttuuriperintöä sekä paikkaa, jossa voi kokea tunteen ajattomuudesta. Metsä myös ruokkii uteliaisuutta: aistit virittyvät äänille, väreille, hahmoille ja yksityiskohdille, kehon tuntemuksille, tuoksuille ja metsänantimille. Metsästä löytyviä moninaisia pintoja voi myös ajatella musiikillisina tekstuureina, joissa on haavan rungon sileyttä, kilpikaarnan rosoisuutta, sammalen pehmeyttä ja havunneulojen piikikkyyttä. Nämä tekstuurit kohtasivat sävellysprosessissa inhimillisen tunteen – huolen siitä, millainen metsä on meidän jälkeemme.

Teoksen musiikki versoo pienistä eleistä elinvoimaisiksi massoiksi, ja välillä äänen saa puun melodia, joka puhkeaa lauluun juuri ennen kuin se pudottaa kuorensa. Kelo syntyy kuolemalla, mutta pienelämä jatkuu sen myötä: se kuhisee ja väreilee jykevien kumahdusten värittäminä resonansseina. 

Kerrostumat ei ole osa taiteellista tohtorintutkintoani.

Impulssi teokseen tuli 9-vuotiaan tytön joululahjatoiveesta joulupukille, ettei maailma loppuisi kesken. Maailma näyttää hyvin erilaiselta tulevien sukupolvien silmin. Otammeko heidät tarpeeksi huomioon toimissamme? Tulevat sukupolvet joutuvat selviämään tilassa, jossa uusiutuvatkin luonnonvarat ovat uhattuina. Tämä asetelma nykyisessä maailmantilanteessa oli alkusysäyksenä sävellykselle ja vaikutti sen tunnelmiin, musiikillisiin eleisiin, tekstuureihin, rekistereihin ja harmonioihin.

Käytin teoksessa ensimmäistä kertaa scordaturaa eli tavallisesta poikkeavaa viritystä, joka tässä mm. tummentaa sellon sointia. Pohdin eri tapoja nuotintaa vireisyys niin, että se on soittajalle luonteva, helposti hahmotettava ja ymmärrettävä, jotta soittaja voi onnistua osuudessaan mahdollisimman hyvin. Olen käynyt teosta läpi Eeva Rysän, Lauri Angervon ja Markus Hohtin kanssa. Teoksesta on kahden nuotin versio, joista toisessa on soitetun osuuden lisäksi pienennetty soiva korkeus ja toisessa nuotissa pelkästään soitettu korkeus.

Useimmiten musiikilliset aiheet löytyvät kokeilun ja aktiivisen ajattelun kautta. Näitä aiheita työstän sävellyksiksi, joita muusikot tulkitsevat. From Me to View:n sävellysprosessi alkoi tässä mielessä käänteisessä järjestyksessä, kun suuri osa teoksessa käytetyistä aiheista tuli muusikoilta. Myös teoksen alkuideat yleensä löytyvät itsenäisen pohdinnan tuloksena. Tämän teoksen konseptin loin yhdessä visuaalisen taitelijan Heta Kuchkan kanssa, joka myös ohjasi ja kuvasi teoksen.

Teoksessa lähestytään ihmisen ja ei-inhimillisen luonnon suhdetta. Teoksen alkusysäyksenä oli muusikoille esitetty kysymys ”kun suljet silmäsi, mitä näet?”. Muusikot visualisoivat lempimaisemansa joille, ja joiden innoittamana, he spontaanisti soittivat. Kun muusikot improvisoivat valitsemissaan paikoissa, monin paikoin heidän soittonsa jäljitteli paikassa kuultavia ääniä ja sulautui osaksi maisemaa: Lily-Marlene Puusepp jäljitteli harpullaan Linnanmäen vanhan vuoristoradan kolinaa ja Emil Holmström pianollaan sateen ropinaa kalliolaisen kuppilan markiisiin. Hanna Kinnusen huilu soitti oman duettonsa ympäristön kanssa avomeren äärellä, kun voimakas tuuli tuotti itsekseen huilulla vihellysääniä, jotka sekoittuivat ympäristön äänimaisemaan. Mikko Raasakka koki Nuuksion metsässä soittamiensa ”kirpeiden, läpikuultavien äänien” sopivan raikkaaseen ilmaan ja puhtaisiin, yksinkertaisiin väreihin. Hänestä tuntui, että lähelle tullut lintu reagoi hänen soittoonsa: ”Pienen hetken aikaa tehtiin linnun kanssa kamarimusiikkia”.

Improvisoitu musiikki myös erottui paikan omista äänistä. Markus Hohti soitti maisemalleen nostalgisia melodioita, jotka kumpusivat siitä vapauden tunteesta, jota hän kokee seisoessaan Taivaskallion huipulla. Emil Holmström ilmensi pianon ”ankarilla soinnuilla” 1920-luvun talojen jylhää arkkitehtuuria.

Improvisoinnit tallennettiin ja poimin niistä aiheita, jotka risteävät teoksessa, yhdistyvät toisiinsa, tukevat ja erottelevat toisiaan. Järjestelin, jäsensin, kehittelin, väritin, tulkitsin ja muokkasin improvisaatioiden materiaalia. Jossain kohtaa prosessin edetessä muusikoiden aiheet alkoivat tulla osaksi omaa ilmaisuani, mikä tapahtui pitkälti intuitiivisesti. 

Teos tehtiin alun perin joulukuussa 2019 installaatioksi galleriaan, jonka kahdessa huoneessa oli 5 näyttöä ja vahvistin, joissa jokaisessa kukin muusikko soitti omalle lempimaisemalleen. Teoksen galleriaversiota tukivat Sibelius-rahasto ja AVEK. Teoksen konserttiversio toimii galleriaan tehdyn ääninauhan ansiosta myös muuttuvissa olosuhteissa, joissa kaikki yhtyeen alkuperäiset jäsenet eivät ole läsnä.

Tuntui erityiseltä nähdä muusikot lempipaikoissaan ja kuulla heidän sanallinen ja musiikillinen tulkintansa niistä. Halusin olla lojaali alkuperäisten improvisaatioiden hengelle ja etsin niille yhteistä olemusta ja tunnelmaa niin, että myös yksilölliset äänet pääsevät teoksessa esiin. Kuvauksista poimitut konkreettiset äänet ja ambient, kuten tikan nakutus, tilhien sirkutus, sateen ropina ja huvipuiston äänet tulivat myös osaksi From Me to View:n äänimaailmaa. Timo Kurkikangas toteutti konserttiversion äänisuunnittelun teoksen galleriaversion pohjalta.

Teoksen musiikki on eräänlaista kierrätysmusiikkia. Se nousi maisemasta muusikon improvisaatioiksi, tallennettiin, nuotinnettiin, tulkittiin ja sävellettiin osaksi kokonaisuutta ja lopuksi palautettiin maisemalle. Halusimme Heta Kuchkan kanssa luoda teoksella yhteisen tilan, jossa voisimme kokea yhteyttä audiovisuaalisen taiteen ja luonnon välillä.

Endangered on sävelletty Ilmari Hannikainen -pianokamarimusiikkikilpailun 2023 kansainvälisen sarjan pakolliseksi välieräkappaleeksi. Teoksen yhtenä lähtökohtana oli Ilmari Hannikaisen sävellys Sairas lintu op. 14 no. 10 viululle ja pianolle, jonka herkkä, lintumainen aihe ja sitä seuraava laskeva ele olivat materiaalina teokselle. Lisäksi teosta säveltäessä kuuntelin Suomessa erittäin uhanalaisiksi luokiteltujen lintujen ääniä, joiden aiheita otin mukaan teoksen materiaaliin.

Teoksen ilmaisuun ja notaatioon vaikuttivat pitkälti teoksen lähtökohta kilpailuteoksena. Kilpailun lautakunnan toiveesta notaation tuli olla yksiselitteinen, eikä pianoa saanut preparoida, mutta sen sisältä sai soittaa tietyillä ehdoilla. Sovitut ehdot ohjasivat minua tekemään teoksesta ilmaisullisesti ja notaatioteknisesti sellaisen kuin se on. Kävin teosta läpi nykymusiikkiin erikoistumattoman muusikon kanssa, mikä auttoi minua ymmärtämään, millaiselta uuden musiikin notaatio näyttää toisen silmin.

Kiitän viuluopettajaani Riikka Alakärppää palkitsevasta yhteistyöstä.

Merisirrin arvellaan kuuluvan ensimmäisiin lintulajeihin, jotka ilmastonmuutos tappaa Suomesta sukupuuttoon. Merisirri pesii vain pensaattomilla tunturiylängöillä ja nuo elinympäristöt ovat katoamassa, kun puustot valtaavat tunturit.

Mikko Perkola on inspiroiva ja monipuolinen solisti, joka yhdessä yhtyeen kanssa artikuloi linnun ahdinkoa ja hätähuutoa, mutta myös toivon pilkahduksia. Teoksen sisältöä tukevat tekstit ovat peräisin Margaret Atwoodin artikkelista ”It´s Not Climate Change – It´s Everything Change” vuodelta 2015 ja Giuseppe di Lampedusan novellista ”The Leopard” vuodelta 1958.  

Tekstin käyttö levisi solistin osuudesta myös muiden muusikoiden osuuksiin, lisäksi käytin teoksessa lisäsoittimina mekaanista metronomia, räikkää, clavesia ja pilliä. Monet nuotinnustekniset yksityiskohdat olivat minulle teosta kirjoittaessa uusia. Sirrissä käyttämäni tekniikat ja ilmaisu ovat nykyään keskeinen osa käyttämiäni työkaluja ja tuntuvat osalta musiikillista identiteettiäni. Myös yhteistyö Mikko Perkolan kanssa avasi kiinnostuksen laajempaan muusikkoyhteistyöhön, jossa musiikillisen ammattitaidon lisäksi toisen ihmisen ajatukset ja arvot voivat heijastua teoksen sisältöön. Teos toimi siis jonkinlaisena avainteoksena sellaiseen ekososiaalisuutta heijastavaan musiikilliseen maailmaan, joka minua on viime aikoina kiinnostanut.

Anna Angervo on Länsi-Helsingin musiikkiopiston kasvatteja ja opiskellut viulunsoittoa Berliinissä Hochschule der Künstessä. Angervo on soittanut vuodesta 1993 saakka Avanti!-kamariorkesterin riveissä, minkä lisäksi hän on nykymusiikkiyhtye TampereRaw’n perustajajäsen sekä yhtyeen toiminnanjohtaja. TampereRaw sekä Angervo ovat tilanneet ja kantaesittäneet lukuisan määrän suomalaisia teoksia, minkä johdosta yhtye palkittiin työstään suomalaisen nykymusiikin eteen Madetoja-palkinnolla vuonna 2021.

Angervo soittaa Tampere Filharmoniassa II-viulua ja aloitti hallintotieteiden opiskelun Vaasan yliopistossa vuonna 2021. Angervon unelmana on toimia musiikin ja taiteen puolestapuhujana ja sanansaattajana muuttuvassa maailmassa ja yhteiskunnallisten myllerrysten keskellä.

Armenialaisviulisti Tatevik Ayazyan on opiskellut sekä St. Petersburg State Music Collegessa, Manhattan School of Musicissa että New York Universityssä opettajinaan muun muassa Elena Zayceva, Isaac Malkin ja Naoko Tanaka. Ayazyan on esiintynyt lukuisissa konserttisaleissa ja musiikkifestivaaleilla ympäri maailmaa mukaan lukien Salzburger Festspiele ja Pacific Music Festival ja menestynyt useissa viulukilpailuissa. Hän on soittanut Tampere Filharmoniassa syksystä 2014 lähtien. TampereRaw:n viulistina Tatevik Ayazyan on näyttänyt määrätietoisuuttaan ja nykymusiikkiosaamistaan vuodesta 2019.

Heili Hannikainen suoritti barokkialttoviulun ja alttoviulun diplomintutkinnon Sibelius-Akatemiassa Jouko Mansneruksen johdolla. Hän valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2008. Hannikainen on toiminut opintojensa ohella solistina ja kamarimuusikkona muun muassa uuden musiikin yhtye NYYD Ensemblen ja vanhan musiikin Hortus Musicus -orkesterin kanssa sekä Tallinna Keelpillikvartett ja Tobias Keelpillikvartett -jousikvartettien jäsenenä vuodesta 1996 lähtien.

Hän työskenteli Vaasan Kaupunginorkesterin alttoviulun äänenjohtajana ja sooloaltistina vuosina 2004–2007 ja hän on toiminut Tampere Filharmonian vakituisena alttoviulunsoittajana vuodesta 2007 alkaen. Hannikainen on soittanut FINESTre jousikvartetin ja TampereRaw:n riveissä vuodesta 2008 saakka.

Ville Hautakangas valmistui vuonna 2003 musiikkipedagogiksi Pirkanmaan ammattikorkeakoulusta Martti Raution oppilaana ja suoritti pianonsoiton A-kurssitutkinnon parhaalla arvosanalla vuonna 2005 opettajanaan Lauri Väinmaa. Keväällä 2001 Hautakangas opiskeli Berliinissä Hochschule für Musik ”Hanns Eisler”-korkeakoulussa professori Georg Savan oppilaana.

Hautakangas palkittiin 2. palkinnolla Leevi Madetoja -pianokilpailussa vuonna 2000. Hän on toiminut Tampere Filharmonian pianistin ja kosketinsoittajan tehtävissä vuodesta 2002 alkaen. Tampereen Konservatoriossa ja TAMK/Musiikissa Hautakangas on opettanut pianonsoittoa ja säestänyt vuodesta 2007 alkaen. Nykymusiikkiyhtye TampereRaw kiinnitti Hautakankaan vakituiseksi pianistikseen vuonna 2010. Muusikontyönsä ohella Hautakangas toimii myös freelance-valokuvaajana.

Kotisivu

Markus Hohti sai varsinaiset sello-opintonsa päätökseen vuonna 2003, opiskeltuaan Sibelius-Akatemiassa Martti Rousin opissa ja Baselissa Thomas Demengan johdolla. Samana vuonna hän antoi Sibelius-Akatemian sarjassa ensikonsertin pianisti Paavali Jumppasen kanssa. Konsertti sai erinomaisen vastaanoton niin yleisöltä kuin lehdistöltä. Tämän jälkeen hän on jatkanut konsertointia soolo- ja kamarimuusikkona, esittäen perusrepertuaarin ohella niin uutta musiikkia kuin barokkimusiikkiakin. Hohti on vakiinnuttanut asemansa Suomen musiikkielämän aktiivisena ja monipuolisena toimijana. Uuden etsiminen ja musiikillisen ilmaisun laajentaminen ovat leimanneet hänen koko tähänastista toimintaansa.

Matkan varrella on ollut lukuisia esiintymisiä merkittävillä festivaaleilla ja konserttisaleissa, muun muassa Kuhmon kamarimusiikissa, Meidän festivaalilla, Lucerne Festivalilla, Salzburger Biennalessa, Zürichin Tonhallessa ja Berliinin Filharmoniassa. Mukaan mahtuu myös satoja kantaesityksiä, vierailu kuulussa Ensemble Intercontemporainissa ja kamarimusiikkikonsertteja, joissa Hohdin kumppaneinani ovat olleet muun muassa Pekka Kuusisto, Ralf Gothoni, Cyprien Katsaris, Rainer Schmidt ja Jaime Martin. Alkuperäissointia vanhempaan musiikkiin hän on hakenut muun muassa periodisoittimin soittavan Rödberg-trion (Antti Tikkanen, Markus Hohti, Joonas Ahonen) kanssa.

Markus Hohdin mieleenpainuvimpia sooloesiintymisiä on ollut Brian Ferneyhoughn legendaarisen teoksen Time and Motion Study 2 -teoksen esitys Helsingin juhlaviikoilla 2011 sekä Sebastian Fagerlundin Hohdille omistaman Stone on Stone -teoksen kantaesitys Hannu Linnun johtaman Avanti!:n solistina tammikuussa 2013.Markus Hohti on vuonna 2011 aloittaneen 2000-luvun musiikkiin keskittyvän KLANG-sarjan primus motor. Lisäksi hän vastaa pianisti Emil Holmströmin ja viulisti Eriikka Maalismaan kanssa 1900-luvun taitteen musiikkia esittelevän Ristiveto-festivaalin taiteellisesta suunnittelusta.

Kotisivu

Touko Hujanen (s. 1986) on reportaasiin erikoistunut valokuvaaja. Hän on työskennellyt useille merkittäville journalistisille julkaisuille eri maissa kuten The New York Timesille ja Raymondille. Hujanen on palkittu muun muassa vuoden lehtikuvaajana ja vuoden nuorena lehtikuvaajana. 

Kotisivu

Maija Juuti aloitti sellonsoiton Itä-Helsingin musiikkiopistossa Csaba Szilvayn johdolla ja jatkoi Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa opettajinaan Marko Ylönen ja Erkki Rautio. Hän suoritti esittävän säveltaiteen koulutusohjelman A-tutkinnon keväällä 2004 opettajinaan Jan-Erik Gustafsson ja Risto Poutanen. Opinnot jatkuivat vielä International Menuhin Music Academyssä Sveitsissä. Turun sellokilpailun finaalissa keväällä 2006 Juuti ylsi jaetulle 4. sijalle. Hän on toiminut Tampere Filharmonian sellonsoittajana syksystä 2005 lähtien.

Hanna Kinnunen on toiminut sijaisena monissa orkestereissa kuten Radion sinfoniaorkesterissa (2003-06, 2010-2013) ja Tapiola Sinfonietassa (2014). Hän on soittanut myös mm. Avanti!:ssa ja Helsingin Festivaaliorkesterissa. Kamarimuusikkona hän on esiintynyt erityisesti uudemman musiikin parissa lukuisilla festivaaleilla Suomessa sekä eri puolilla Eurooppaa. Hän on defunensemblen ja Zagrosin jäsen.

Heta Kuchka on suomalais-amerikkalainen taiteilija joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän valmistui taiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2001. Kuchka on monipuolinen ja tuottelias taiteilija joka käyttää töissään valokuvaa, liikkuvaa kuvaa ja piirroksia. Kuchkan teosten aiheina on kuolema ja vanheneminen, mutta yhtä lailla nuoret ja heidän ajatuksensa, ja taiteilija lähestyy aiheitaan lämpimällä huumorilla. Kucha on palkittu vuoden nuorena taiteilijana vuonna 2006, ja 2014 hän edusti Suomea ARCOmadrid-taidemessujen FocusFinland-paviljongissa.

Kotisivu

Timo Kurkikangas on elektroakustiseen taidemusiikkiin erikoistunut äänisuunnittelija. Hän on opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja työskennellyt viimeisen 15 vuoden aikana lukuisten säveltäjien ja orkestereiden kanssa Suomessa, muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Näiden yhteistöiden tuloksena on syntynyt satoja konsertteja pienistä klubikonserteista suurten konserttisalien surround-äänentoistoihin, kymmeniä sävellysten äänisuunnitteluja ja teknisiä toteutuksia, useita levytyksiä sekä festivaalien äänituotantoja. Kurkikangas on ollut defunensemblen vakituinen jäsen yhtyeen perustamisesta saakka.

Kalle Oittinen (s.1988) on Suomen eturivin klassisia saksofonisteja ja saksofoninsoitonopettaja, joka ammentaa motivaation työhönsä taiteilijana ja opettajana jatkuvasta uuden oppimisesta sekä musiikin parissa kokemiensa elämysten ja tunteiden jakamisesta kanssamuusikoiden, oppilaiden ja yleisön kanssa.

Savosta kotoisin oleva, Helsingissä varttunut ja nykyisin Tampereella asuva Oittinen on valmistunut Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi Pekka Savijoen ja Joonatan Rautiolan oppilaana ja on täydentänyt opintojaan useilla mestarikursseilla Suomessa ja ulkomailla eturivin saksofonistien (mm. Claude Delangle, Vincent David ja Arno Bornkamp) kanssa.

Nuoresta iästään huolimatta Oittinen on jo kokenut pedagogi ja toimii tällä hetkellä saksofoninsoiton lehtorina Tampereen Konservatoriossa sekä opettaa saksofonia ja saksofonipedagogiikkaa Tampereen Ammattikorkeakoulussa (TAMK) ja Sibelius-Akatemiassa. Lisäksi Oittinen on kysytty kouluttaja sekä vieraileva opettaja niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kesästä 2018 hän on opettanut myös Kälviän musiikkileirillä.

Oittinen on monipuolinen ja kokeilunhaluinen muusikko. Erilaiset projektit ulottuvat perinteisistä klassisen saksofonin kokoonpanoista ja konserteista aina funk-yhtyeisiin ja musiikkiteatteriin asti. Hän on työskennellyt Kaartin Soittokunnassa ja toimii säännöllisesti avustajana sinfoniaorkestereissa ja soittokunnissa. Kamarimuusikkona Oittinen toimii erityisesti Saksofonikvartetti Aavan jäsenenä monien muiden kokoonpanojen ja projektien lisäksi. Hän on esiintynyt mm. Kesän nuoret taitelijat- ja Soiva-Akatemia-sarjoissa, Sibafestillä, Turun Musiikkijuhlilla, Musica Novassa sekä Flow-festivaalilla. Uusi lisäys työnkuvaan ovat olleet sovitukset erilaisille saksofoniyhtyeille.

Solistina Oittinen on esiintynyt Sibelius-Akatemian Sinfoniaorkesterin ja Slovenian Filharmonisen Orkesterin kanssa ja vuonna 2016 sijoittunut toiseksi 8. kansainvälisessä saksofonikilpailussa Nova Goricassa, Sloveniassa. Saksofonikvartetti Aava esiintyy syksyllä 2020 Kaartin soittokunnan kanssa ja keväällä 2021 Oittinen teki konsertti-/opetuskiertueen yhdessä pianisti Tuomas Turriagon kanssa. Suomen Kulttuurirahasto on apurahoin tukenut Oittisen taiteellista uraa ja 2018 Suomen saksofoniseura myönsi Oittiselle Josef Kaartinen – palkinnon sekä stipendin tunnustuksena saksofoninsoiton hyväksi tehdystä työstä.

Kotisivu

Mikko Perkola on opiskellut musiikkia Päijät-Hämeen konservatoriossa, Sibelius-Akatemiassa sekä Haagin kuninkaallisessa konservatoriossa. Hänen ohjaajinaan ovat toimineet Arvo Haasma, Markku-Luolajan Mikkola sekä Wieland Kuijken. Perkola on konsertoinut ja levyttänyt kamarimuusikkona menestyksekkäästi eri puolilla maailmaa. Hän kuuluu viisihenkiseen gambayhtye Phantasmiin, jonka kanssa on esiintynyt konserttisaleissa muun muassa Lontoon Wigmore hallissa ja Hong Kongissa. Vuonna 2017 yhtye voitti kolmannen Gramophone palkintonsa Dowland -levytyksellään.

Perkola työskentelee monitaiteellisesti – soittamalla, säveltämällä, laulamalla ja lausumalla. Vanhan musiikin projektien lisäksi Perkola on muun muassa kiertänyt tanssija Nina Hyvärisen ja näyttelijä Jussi Lehtosen kanssa kaikissa Suomen vastaanottokeskuksissa. Hän on myös esiintynyt lukuisissa vankiloissa ja tehnyt teatteria vankien kanssa.

Janne Pesonen opiskeli klarinetinsoittoa aluksi Espoon musiikkiopistossa ja Helsingin konservatoriossa muun muassa Ilkka Teerijoen ja Jarmo Hyväkön oppilaana. Hän jatkoi Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1993 lähtien Pekka Ahosen ja Harri Mäen johdolla ja suoritti A-kurssin vuonna 1997. Pesonen on täydentänyt opintojaan esimerkiksi H-R. Stalderin kesäkurssilla.

Hän on soittanut Tampere Filharmonian klarinetin varaäänenjohtajana vuodesta 1995 lähtien. Hän on esiintynyt myös Avanti!:n riveissä ja kuuluu TampereRaw-nykymusiikkiyhtyeeseen.

Anders Pohjola on uuteen taidemusiikkiin erikoistunut äänisuunnittelija. Hän työskentelee sekä äänittäjänä levytystuotannoissa että ääniteknikkona elektroakustisten teosten esityksissä. Pohjola on myös usein mukana uusien sävellysten valmisteluissa ja tekee yhteystyötä erityisesti nuorten säveltäjien kanssa. Koulutuksensa Pohjola on saanut Sibelius-Akatemiassa mistä hän on valmistunut maisteriksi pääaineenaan musiikkiteknologiaa. Pohjola esiintyy säännöllisesti defunensemblen kanssa Euroopassa. Muita yhteistyökumppaneita ovat mm. kamariorkesteri Avanti!, Uusinta Ensemble, Radion Sinfoniaorkesteri ja Helsingin kamarikuoro.

Mikko Raasakka on Helsingissä asuva vapaan kentän klarinetisti. Hän on opiskellut klarinetinsoittoa Besanconin konservatoriossa (Ranska) ja Sibelius-Akatemiassa. Mikko valmistui vuonna 2005 Sibelius-Akatemiasta musiikin tohtoriksi aiheenaan aikamme suomalainen klarinettimusiikki.

Mikko Raasakka toimii solistina, kamarimuusikkona, improvisoijana ja pedagogina. Ahkerimmin hän esittää aikamme musiikkia. Hän on kantaesittänyt kymmeniä klarinettiteoksia, joukossa viisi konserttoa. Elektroakustiseen musiikkiin keskittyvän defunensemblen jäsenenä hän konsertoi säännöllisesti eurooppalaisilla uuden musiikin festivaaleilla.

Mikko soittaa kaikkia eri kokoisia klarinetteja – kaikkein mieluiten bassoklarinettia. Lisäksi hän soittaa suomalaista kansanklarinettia lirua ja electric wind controlleria (”midiklarinetti”). Mikko on levyttänyt suomalaista musiikkia NAXOS- ja Jase- levymerkeille  ja tekee säännöllisesti äänityksiä Yleisradiolle.

Orkesterisolistina Mikko on soittanut mm. Osmo Vänskän johtaman Sinfonia Lahden kanssa. Soolo- ja kamarimusiikkiesiintymisiä hänellä on ollut eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Hän on vieraillut opettajana mm. Wienin musiikkikorkeakoulussa ja Pohjois-Illinoisin yliopistossa. Orkesterimuusikkona Mikko on soittanut mm. kaikissa pääkaupunkiseudun orkestereissa. Vuosina 1997-2010 hänen vakituinen työpaikkansa oli Jyväskylä Sinfonia.

Mikko Raasakka on kirjoittanut klarinetin uusia soittotekniikoita käsittelevät kirjat Aapelin uudet soitteet (2005) ja Exploring the clarinet (2010). Molempien kirjojen kustantaja on Fennica Gehrman.

Kotisivu

Kapellimestari ja mezzosopraano Jutta Seppinen on suorittanut Sibelius-Akatemiasta kaksi musiikin maisterin tutkintoa (2008 ja 2016), joihin kuuluivat mm. erinomaisin arvosanoin tehdyt sekä laulun että orkesterinjohdon loppututkinnot. Keväällä 2018 Taideyliopisto valitsi Seppisen Sibelius-Akatemian primamaisteriksi. Seppinen debytoi kapellimestarina Tampere Filharmonian kanssa syksyllä 2014 ja samana vuonna myös oopperakapellimestarina West Coast Kokkola Opera -festivaalilla. Tämän jälkeen Seppinen on ehtinyt johtaa useita orkestereita Suomessa ja ulkomailla. Hän on myös toiminut apulaiskapellimestarina Savonlinnan Oopperajuhlilla sekä Suomen Kansallisoopperassa.

Seppinen on monitaideryhmä CHANGEnsemblen perustaja. CHANGEnsemble etsii uusia tapoja musiikin ja muiden taiteiden yhdistämiseen sekä haluaa käsitellä taiteessaan vaikeita ja vaiettuja aiheita. Ennen kapellimestariuraansa Seppinen on tehnyt uraa kuoronjohtajana. Hän on tullut tunnetuksi ennakkoluulottomilla ohjelmistokokonaisuuksillaan sekä perinteisen konserttikonseptin ravistelijana. Hän on tehnyt yhteistyötä useiden kuorojen kanssa, joista mainittakoon maailmankuulu Thomanerchor Leipzig. Hän on konsertoinut monien Euroopan maiden lisäksi Yhdysvalloissa ja Argentiinassa.

Vuosina 2009-2022 Seppinen on toiminut Akademiska Damkören Lyranin taiteellisena johtajana. Syksyllä 2022 hän aloitti Key Ensemblen taiteellisena johtajana. Laulajana mezzosopraano Jutta Seppinen on keskittynyt erityisesti modernin musiikin esittämiseen. Seppinen on kantaesittänyt lukuisia hänelle kirjoitettuja teoksia ja hän on työskennellyt useiden säveltäjien ja yhtyeiden kanssa.

Kotisivu

Johannes Sorsamo (s. 2010) aloitti saksofonin soiton Kalle Oittisen oppilaana Tampereen konservatoriolla vuonna 2017. Johannes nauttii erityisesti uusien soittotekniikoiden kokeilemisesta ja yhteismusisoinnista. Soittouran kohokohtia tähän mennessä ovat olleet osallistuminen Joonatan Rautiolan mestarikurssille ja tenorisaksofonin soittaminen Pirkanmaan nuoremmissa sinfonikoissa.

Jussi Suonikko on kaikenlaiseen äänityöhön suuntautunut tamperelainen muusikko ja musiikkiteknologi. Suonikko on työskennellyt laajalti äänitteiden parissa lähes kaikissa äänitetuotannon rooleissa (äänitys, miksaus, masterointi, tuotanto, kahvinkeitto jne.) Suomessa ja ulkomailla julkaistuilla äänitteillä. Lisäksi hän on tehnyt äänisuunnittelua, äänitaidetta sekä työskennellyt musiikkiteknologian ja studiotekniikan opettajana muun muassa Tampereen konservatoriossa.

Kotisivu

Kontrabasisti Jarkko Uimonen valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta, jossa hän opiskeli Olli Kososen oppilaana. Uimonen täydensi opintojaan Duncan McTierin oppilaana Englannissa Royal Northern College of Musicissa Professional Performance tutkinnolla.

Uimonen on esiintynyt freelance orkesteri- ja kamarimuusikkona lukuisilla eri musiikkifestivaaleilla ja työskennellyt useissa suomalaisissa orkestereissa. Uimonen on toiminut Tampere Filharmonian kontrabasson äänenjohtajana vuodesta 2001 lähtien. Hän on myös modernia musiikkia esittävän TampereRaw’n jäsen.

Malla Vivolin (s. 1982) on tamperelaistunut huilisti, pedagogi ja kirjoittaja. Hän on erityisen kiintynyt sivusoittimin esiintymiseen, ja Uusinta Ensemble -yhtyeen riveissä konsertoiden näitä onkin kertynyt vaikuttava lista aina bassohuilusta erilaisiin sähköjohtoihin. Päätyökseen Vivolin soittaa Tampere Filharmonian huilun vuorottelevana äänenjohtajana. Hän myös opettaa Tampereen AMK:n Musiikkiakatemiassa. Huilisti-identiteetin muovautumista laajennettujen soittotekniikoiden ja musiikin narratiivisuuden kautta tarkastelevaa taiteellista jatkotutkintoaan Vivolin valmistelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Docmus -osastolla. Hänen kirjoituksiaan on julkaistu mm. Huilisti-, Muusikko- ja Musiikki-lehdissä. Hänen hankkeitaan, hankintojaan ja opintojaan ovat tukeneet mm. Suomen Kulttuurirahasto, Kordelinin säätiö, Pro Musica -säätiö, Taiteen edistämiskeskus ja Martin Wegelius -säätiö.

Kotisivu