Hyppää sisältöön

Öistä golfin peluuta ja mummolavierailuja – näin Tampere-talon tuoreet liiketoimintajohtajat palautuvat arkityöstään

Tampere-talo sai alkuvuodesta 2023 kaksi uutta liiketoimintajohtajaa, kun Tanja Järvensivu ja Suvi Leinonen ottivat haltuun omat vastuualueensa. Aiempi yhden liiketoimintajohtajan salkku jaettiin kahtia, ja jatkossa Tanja vastaa yritysliiketoiminnasta eli tuttavallisemmin B2B:stä, Suvi puolestaan promoottoriliiketoiminnasta eli kuluttajille suunnatusta kulttuurisisällöstä ja yleishyödyllisestä taidetoiminnasta.

Tampere-talon uudet liiketoimintajohtajat Suvi Leinonen ja Tanja Järvensivu

Tanja Järvensivu siirtyi Tampere-taloon Tampereen Messuilta, vietettyään messumaailmassa reilut 20 vuotta. Tiedottajan roolista alkanut messureissu vei aina PR- ja kumppanuusjohtajaksi saakka, mutta mikä sai naisen vaihtamaan työt Tampere-taloon?

”Tehtäväkokonaisuus vaikutti kertakaikkisen sopivalta, ja talo itsessään houkutti – onhan Tampere-talo yksinkertaisesti niin huikea tapahtumatalo!”, Tanja toteaa. ”Tässä yhdistyy sellainen kokonaisuus, johon tapahtuma-alalla todellakin teki mieli suunnata. Elämäni tilaisuus, johan sen Tampere-talon strategiakin sanoo.”

Kuluneiden parin vuoden aikana yksi jos toinenkin tapahtuma-alan ammattilainen varmasti mietti, voisiko leipänsä saada helpommalla.

”Itse tunnistin tapahtuma-alan olevan se oman sydämen juttu jatkossakin, joten tässä ollaan. ”

Tanja toimii myös Visit Tampereen hallituksessa ja puheenjohtajana Tampereen kauppakamarin matkailu- ja tapahtumavaliokunnassa. Yksi eteenpäin vievä voima onkin palo markkinoida Tamperetta, ja tähän uusi rooli tarjoaa erinomaisen näköalapaikan. ”Uskon kumppanuusajatteluun. Tämän kokoisessa kaupungissa erilaiset tapahtumayhteistyöt ovat tulevaisuutta.”

Koetut poikkeusvuodet opettivat ajattelemaan laajasti. Jatkuvan muutoksen aikana koko tapahtuma-ala oppi uudella tavalla olemaan hereillä. Toiminnan laajuuden pitää olla sopivalla tasolla, ja uusien bisnesmallien etsiminen on arkea.

”Näin alussa uutta tietoa on tullut ihan saavilla kaataen, ja tiedon prosessointiin menee hetki aikaa, mutta näen edessäni valtavasti mahdollisuuksia. Talossa on ihan mielettömiä tapahtuma-ammattilaisia, tällä porukallahan pääsee ihan mihin vaan!”

Tanja on tunnettu aktiivisesta elämäntavastaan, ja vapaa-aikakin tapaa olla vauhdikasta. Perheen ja 14-vuotiaan mummokoiran kanssa puuhastelu ja matkustelu on parasta, ja viime vuosina myös padelista on löytynyt mieleinen harrastus.

”Vuodesta 2007 minulla on ollut green card, joka onneksi ei koskaan vanhene. Aloitan nimittäin lajin joka vuosi uudelleen, ja tasoitus pysyy vuodesta toiseen 54:ssä ”, Tanja hymyilee. ”En kyllä ymmärrä, missä välissä ihmiset kentälle oikein ehtivät? Itsellä aikaa golfille löytyisi ehkä yön pikkutunneilta. Kaverini aina nauravatkin, että minusta saa golffaajan siinä kohtaa, kun rata valaistaan ja yöllinen golfaus onnistuu. Siihen saakka vannon palauttavan padelin nimeen.”

Harkitsevin askelin, tulevaisuuteen uskoen

Suvi Leinonen on työskennellyt Tampere-talossa vuodesta 2008, ja siirtyi uuteen rooliinsa ohjelmapäällikön tehtävästä. Suville uusi työnkuva tarkoittaa suurempaa ja laaja-alaisempaa kokonaisvastuuta, kun tekemisen fokus ei enää ole pääasiassa taidemusiikissa ja sitä sivuavissa hankkeissa.

”Innoissani ajattelen sitä, miten monipuolisen ohjelmiston ja ohjelmasisällön kannattelija ja suunnittelija Tampere-talo on,” Suvi sanoo. ”Tärkeä roolimme on suunnitella monipuolinen ohjelmakattaus ja tarjota tapahtumatiloja valtakunnallisille ja kansainvälisille toimijoille. Samalla ihailen sitä, miten suuria askeleita olemme uusien sisältöjen luomisen puolelle viime aikoina ottaneet.”

Pitkään talossa olleena Suvin pulpetti on ollut täynnä tekemistä jo pitkään, sillä ajan myötä vastuita on kertynyt koko ajan enemmän. Uuden toimenkuvan kynnyksellä olikin realistista pohtia, miten uudessa tehtävässä pystyy antamaan parhaansa.

”Minua inspiroivat edelleen alan suuret mahdollisuudet. Koen lähes päivittäin, ettei kaikkea ole vielä keksitty – vaikka joskus väsyneenä vähän hymyilyttääkin, että taasko jotain pitää keksiä… Viimeiset kaksi vuotta ovat pakottaneet alaa kuoriutumaan ja osin myös järjestäytymään uudelleen, ja se on kokemuksena ollut herättävä mutta hyvin rohkaiseva.”

Jos aiemmin elettiin vahvassa tulevaisuuden uskossa, ja suunnitelmia tehtiin pitkälle eteenpäin, edetään pandemian jälkeisessä ajassa hieman harkitsevammalla askeleella. Riskejä pitää kuitenkin edelleen ottaa ja uskoa tulevaisuuteen.

”Ohjelmapuolella ei pelkästään osteta ja myydä, vaan luomme myös uusia konsepteja, joiden äärellä meillä on oltava rohkeutta viedä projekteja maaliin, tietämättä mikä lopputulema on. Tapahtumayhtiön rohkean ja edespäin katsovan toiminnan eteen on inspiroivaa tehdä työtä. Tampere-talon ohjelmatoiminta on monipuolisuudessaan myös kansainvälisesti kiinnostava esimerkki. Työstämme ilolla mm. Tampereen Oopperan tuotantoa Wagnerin Lentävästä Hollantilaisesta 10.2. koittavaan ensi-iltaan. Pian käynnistyy myös odotettu ja ohjelmaltaan runsas Tampere Chamber Music -festivaali – unohtamatta ajankohtaisia artisteja Erika Vikmanista Pete Parkkoseen.”

Tampere-talon työyhteisö tuntee Suvin supernaisena. Mikä saa jaksamaan?

”Töistä irrottautuminen tapahtuu välittömästi, kun kotona on kolme lasta”, Suvi nauraa. ”Ei siellä paljon kysellä, miten työpäivä meni.”

”Yksi tärkeimpiä elämän kulmakiviä on Kangasalla sijaitseva mummola. Kaupungista ulos pääseminen on tärkeää, ja vietämmekin mummolassa paljon aikaa yhdessä touhuillen. Sopiva etäisyys työpaikasta antaa tarvittavan välimatkan asioihin.”

Tampere-talossa, mutta myös missä tahansa muualla

Kansainvälisessäkin vertailussa voidaan olla ylpeitä siitä, miten Tampere-talossa on jo nyt pystytty palvelemaan ihmisiä niin monissa asioissa.

”Tapahtumayhtiönä emme kuitenkaan ole enää yhden talon seinien vankina. Toimimme tilavuokrauksen, sisältöjen ja ohjelman parissa koko ajan entistä enemmän myös missä tahansa muualla. Tietynlainen rajattomuus onkin huikean kiinnostavaa, herkullinen ajatus ja mieletön mahdollisuus”, toteavat naiset kuin yhdestä suusta.


Teksti Hanna-Leena Laszka
Kuva Anna-Kaisa Noki-Helmanen